Kuva on tehty viime viikolla esinekuvausdemolla. Kuvittelin, että saatavilla oli ihana, monipuolinen hedelmäkori sekä välipalaksi että kuvausrekvisiitaksi. Eväät olivat kyllä hyvät päivän aikana, mutta siihen mennessä, kun pääsimme esinekuvausdemoon suurin osa hedelmäkorin tuotteista oli syöty parempiin suihin ja jäljellä olivat banaanit ja pari viinirypälettä. Rekvisiitta oli jo parhaat päivänsä nähnyttä, mutta sillä saatiin silti havainnollistettua esinesommitelman perusteita. Käytössämme oli ikkunasta tuleva luonnonvalo ja muutamia heijastimia (mm. valkeaa kopiopaperia ja peilin palasia) sekä varjostimia.
Valon suunnan, valon ja varjon rytmin ja irrotusten lisäksi tavoitteena oli havainnollistaa useampien esineiden sommittelua kuva-alalle. Tässä tärkeimpiä kohtia olivat mm. esineiden määrä -pariton määrä yleensä paremman näköinen kuin parillinen määrä. (Nyt tarkkasilmäinen kenties huomaa, että banaaneja on parillinen määrä… voi myös ajatella, että kaksi banaania ja joukko viinirypäleitä muodostavat kolme kokonaisuutta kuva-alalla. Näin päästään yhdellä tavalla parittomaan määrään.)
Lisäksi tärkeää oli diagonaalisten linjojen hakeminen kuvaan, jottei kuvasta tule liian staattinen. Tässä sitä havainnollistavat banaanien asento, osittain kiitos niiden käyrän muodon. Myös hedelmien alla oleva vati asetettiin niin, että puun syyt lävistävät kuva-alan diagonaalisti.
Sommittelullisesti tärkeitä kohtia olivat: lomittaisuus, vierekkäisyys ja riittävän iso ero. “Selkeä” kaavio alla havainnollistaa tätä asiaa..
Vierekkäisyys – esineet asetellaan kuva-alalle vierekkäin yhtä etäälle kamerasta katsottuna. Jos ne asetellaan liian lähelle toisiaan, asetelmasta saattaa tulla sekava, koska yksittäisten esineiden linjat eivät näy kuvassa selkeinä. Kuva ei välttämättä näytä kauniilta, jos esineiden ääriviivat “vain hipaisevat” toisiaan. Liian lyhyet etäisyydet esineiden välillä saattavat myös helpommin aiheuttaa kuvaan upotuksia.
Riittävän iso ero – esineet asetellaan kuva-alalle riittävän kauas toisistaan. Kun esineet asetellaan riittävän kauas toisistaan, kuvan katsoja hahmottaa paremmin yksittäisen esineen muodon ja linjat.
Lomittaisuus – esineet asetellaan lomittain siten, että osa on lähempänä kameraa ja osa kauempana. Jotkin esineistä peittävät jonkin toisen. Kaikista esineistä ei näe kaikkia muotoja, mutta irrotuksilla jokaisesta saa käsityksen.
Kaikkein parhaan vaikutelman kuvaan saa yhdistelemällä edellisiä keinoja tarpeen mukaan. Sommittelemalla esineet hyväksikäyttämällä vierekkäisyyttä, lomittaisuutta ja riittävän isoja eroja kuviin tulee visuaalista vaihtelevuutta ja mielenkiintoa tasapaksun sommittelun sijasta. Kaikki me osaamme asettaa kohteen keskellä kuva-alaa ja painaa nappia. Miten sommittelisit kuvan, jos käytössäsi olisikin kolme kuva-alalle aseteltavaa elementtiä?
Mielenkiintoista kyllä, samat sommittelullisest asiat pätevät kyllä myös moneen muuhun kuvaan -oli kyseessä sitten kuva ihmisistä, eläimistä, esineistä tai luonnosta. Mieti vaikka ryhmäkuvaa ihmisistä.
Aivan loistava apuväline työskentelyyn on laittaa kameraan Liveview-toiminta ja yhdistää kamera tietokoneeseen USB-johdolla. Kameran mukana tulleella ohjelmalla (Canonissa EOS Utility) saa livekuvan näkyviin tietokoneen ruudulle. Näin voi koko ajan katsoa tietokoneen isolta ruudulta reaaliaikaista kuvaa, kun asettelee esineitä vierekkäin ja lomittain. Ilman en enää pärjäisi.
Ja mikä parasta esinekuvauksessa valon näkemisen harjoittelun vaiheessa: banaani ei kyllästy mallina oloon, se ei peru tuloaan, sitä voi määräillä haluamallaan tavalla ja se odottaa kiltisit, jos haluaa jatkaa kuvauksia myöhemmin. Sillä ei ole tekosyitä.
