Vinkit: Näin muokkaat apurahahakemuksen tekstin selkeäksi

Tässä seuraava osa, mitä kannattaa huomioida, kun tekee apuraha- tai tukihakemusta.

Edellisessä blogissa keskityin luonnostekstin kirjoittamiseen tekstinkäsittelyohjelmassa. Tämä blogi puolestaan käsittelee tekstin muokkausta helposti ja nopeasti selailtavaan muotoon.

Hakemuksesi lukee henkilö, joka on täysin ulkopuolinen ja näkee hakemuksesi ensimmäisen kerran:

  • saako hän tekstistä heti sen käsityksen, mitä haluat sanoa?
  • saako hän sen käsityksen nopeasti ja vaivattomasti?

 

Kun pidät mielessäsi sen, että hakemusten lukijalla on luettavana useita hakemuksia, niin Sinun hakemuksesi on noustava esiin tästä joukosta.

  • Pääotsikon ja tiivistelmän sisällön lisäksi kokonaisuuden muotoilu on tärkeää.
  • Tee apuraha- tai tukihakemuksestasi nopeasti ja helposti selailtavasti luettava.

Huomioi nämä asiat, kun muokkaat tekstiä

  1. Pääotsikko – kertoo ydinasian

Pääotsikko on tärkeimpiä kohtia tekstissäsi. Muotoile se niin, että se tiivistää lyhyesti, konkreettisesti ja selkeästi, mitä aiot tehdä.

Useissa sähköisissä hakujärjestelmissä ei voi käyttää esim. tekstin lihavointia tehokeinona otsikossa. Näissä tapauksissa kirjoitan otsikon usein isoilla kirjaimilla ja käytän kappalevälejä. Kappalevälit vievät tosin osa merkkimäärästä, mutta ne helpottavat lukijaa.Read more


Vinkit: hae apurahaa tai tukirahaa

Tuki- ja apurahahakemukset vaativat sen, että hakijan on osattava ilmaista itseään kirjallisesti siten, että ulkopuolinen lukija saa siitä selvän. Ja vakuuttuu siitä, että tähän projektiin kannattaa sijoittaa.

Olen aiempina vuosina saanut apurahaa mm. Valo ja valaisu- sekä POSE -kirjan kirjoitustyöhön, näyttelytoimintaan ja mm. Fotarit –ohjelman käsikirjoitustyöhön. Lisäksi olen auttanut useita ihmisiä kirjoittamaan hakemuksia. Näistä kokemuksista voi olla Sinulle apua, kun kirjoitat omaa hakemukstasi.

Tärkeimmät asiat – pidä nämä mielessäsi koko ajan:

Hakemuksesi lukee henkilö, joka on täysin ulkopuolinen ja näkee hakemuksesi ensimmäisen kerran: saako hän tekstistä heti sen käsityksen, mitä haluat sanoa? 

Sokeudumme helposti omalle tekstillemme. Kannattaakin antaa jonkun lukea teksti ennen sen lähettämistä ja kysyä, mitä mieltä hän on siitä. Nykyäänhän erilaiset pilvipalvelut mahdollistavat helposti eism. yhtäaikaisen tiedoston tarkastelun ja muokkauksen.

Otsikko ja tiivistelmä kertovat konkreettisesti ja selkeästi, mitä aiot tehdä!

Jos näin ei ole, tiivistä, tiivistä, konkretisoi, konkretisoi... hyvä ja vanha vinkki: KISS – Keep it simple stupid (tai straightforward) :)

Otsikko ja tiivistelmä ovat elintärkeitä: ne luetaan ensimmäisenä. Ja kenties niiden perusteella tehdään päätös siitä, että jatkoon vai ei.

Nämä kaksi ovat tärkeitä muistisääntöjä siksi, että meidän kannattaa muistaa inhimillinen tekijä: hakemusten lukijalla on samaan aikaan edessään kymmeniä ellei satoja hakemuksia. Sinun hakemuksesi on noustava esiin tästä joukosta. Read more


Photography for Scientists –kurssin näyttelykuvat katsottavissa blogista

Tältä näyttävät Aalto University Materials Sciencen  viime syksynä järjestämän kurssin Photography for Scientists  loppunäyttelyn kuvat. Mielestäni kuvat näyttävät visuaalisilta ja valokuvauksellisilta 🙂 ja olen oikein iloinen, että näinkin lyhyessä ajassa kurssille osallistuneet tekivät näin hienoja kuvia.

Voit katsoa kuvia seuraavasta viitekehyksestä: Millaisia kuvia tutkija tarvitsee?

  • dokumentaariset kuvat näytteistä, laitteista jne.
  • kuvituskuvat tekemisestä ja tekijöistä
  • mainosmaiset kuvat, joilla herätetään mielenkiinto vaikkapa esityksen alussa


Photography for Scientists – kurssi kuvin ja sanoin

Viime syksynä Aalto University Materials Science järjesti kaikille avoimen kurssin Photography for Scientists. Kurssi järjestettiin Aalto yliopistolla nyt neljännen kerran, ja ensimmäistä kertaa sain omin silmin nähdä, kuinka kurssilaisten ottamat kuvat olivat tavoitellussa käytössä: oman tutkimuksen esittelyssä. Voit katsoa esimerkin edellisestä blogista Kati Miettusen esimerkin.

Ensimmäisellä kerralla käytiin läpi järjestelmäkameralla kuvaamisen perusteita

Kurssin tavoitteena on alusta lähtien ollut se, että tutkijat ottavat kuvaamisen osaksi tutkimusprosessia. Näin he saavat monipuolista kuvamateriaalia tutkimuksestaan erilaisiin käyttötarkoituksiin kuten presentaatiot, kongressit, markkinointi jne.

Kurssin tavoite on ollut rakentaa sellainen kuvaamisen kokonaisprosessi, joka on vaivatonta toteuttaa päivittäin työn lomassa laboratio-olosuhteissa. Lähdimme siis liikkeelle kameran käytön perusteista, jotta kuvan ottamisen voi hallita oho-eiku -tyylisen kuvaamisen sijasta.

Kiitokset Valeria Azovskaya ja Glen Forde näistä toimintakuvista :)

Read more


Photography for Scientists – Miksi tutkija tarvitsee erilaisia kuvia projektistaan?

Aalto Materials Platform on järjestänyt jo pariin kertaan valokuvauksen kurssin tutkijoille, sitä ennen kurssin järjesti School of Science.

Idea kurssille lähti Robin Rasilta, joka oli sitä mieltä, että tutkijat tarvitsevat erilaisia kuvia projekteistaan. Tästä en voisi olla enempää samaa mieltä. Nyt neljän kurssin jälkeen sain nähdä konkreettisia tuloksia kuvien käytöstä. Enkä nyt puhu vain kurssin päättäneestä valokuvanäyttelystä.

Akatemiatutkija Kati Miettunen  poseeraa ottamansa kuvan edessä loppunäyttelyssä.
Näyttelyn lisäksi kurssilla otetut kuvat ovat olleet jo lehdistötiedoitteissa ja presentaatiokäytössä. Lisäksi hän on jo ohjeistanut post doc –tutkijoitaan kirjoittamaan tutkimussuunnitelmaan, missä vaiheissa näytteet, prosessit, tekeminen jne jne kuvataan.

Tämä on ollut Photography for Scientists –valokuvauskurssin tavoite: tutkijoille syntyy kuvapankki, jossa on erilaisia kuvia projektista ja joita voi sitten käyttää eri käyttötarkoituksiin.

"On mielenkiintoista mennä esittelemään tutkimusta, kun voi käyttää juuri oikeita kuvia visualisoimassa asiasisältöjä yleisten kuvapankkikuvien sijasta."

Eikä Kati ole ollut ainoa –myös tämä kuva on jo ollut presentaatiokäytössä.

Photography for Scientists –valokuvauskurssin näyttely LQ Aulassa, Aalto yliopistolla (Väre)

Suunnittelimme myös näyttelyn itse: olimme viimeisellä kurssikerralla näyttelytilassa työkopiolaatuisten printtien kanssa ja mietimme yhdessä, mikä kuva mihinkin tulee. Sen jälkeen upeaa työtä tekivät Valeria Azovskaya ja Glen Forde näyttelykuvien saattamisessa lopulliseen muotoon ja itse näyttelyn ripustamisessa :)


Photography for Scientists huipentui valokuvanäyttelyn avajaisiin

Kuva: Glen Forde

Aalto Materials Platform on järjestänyt jo pariin kertaan Photography for Scientists –valokuvauskurssin tutkijoille, sitä ennen kurssin järjesti School of Science.

Idea kurssille lähti Robin Rasilta, joka oli sitä mieltä, että tutkijat tarvitsevat erilaisia kuvia projekteistaan. Tästä en voisi olla enempää samaa mieltä. Nyt neljän kurssin jälkeen sain nähdä konkreettisia tuloksia kuvien käytöstä. Enkä nyt puhu vain kurssin päättäneestä valokuvanäyttelystä, mutta palaan siihen myöhemmin.

Photography for Scientists –valokuvauskurssi huipentui näyttelyn avajaisiin

Minusta tämän kurssin toinen hienous on siinä, että olemme aina rakentaneet loppunäyttelyn. Aalto yliopistolla nähdään paljon taidepuolen näyttelyitä ja me teimme näyttelyn, jonka kuvat ovat tehneet tiedepuolen tutkijat.

Hienoa siinä on lisäksi se, että näyttelyn paperikuvien myötä jokaiselle osallistujalle havainnollistuu samalla valokuvauksen kokonaisprosessi kuvan suunnittelusta aina lopulliseksi kuvaksi. Ja ainahan on upeaa nähdä kuvia isossa koossa ja tietenkin vielä oman lisänsä tuo se, että joukossa on omakin kuva.

Suunnittelimme myös näyttelyn itse: olimme viimeisellä kurssikerralla näyttelytilassa työkopiolaatuisten printtien kanssa ja mietimme yhdessä, mikä kuva mihinkin tulee.

Sen jälkeen upeaa työtä tekivät Valeria Azovskaya ja Glen Forde näyttelykuvien saattamisessa lopulliseen muotoon ja itse näyttelyn ripustamisessa :)

Kiitokset myös kaikille kurssilaisille ja tietenkin Materials Platformin Heidi Henricksonille kurssin järjestämisestä. Tätä oli taas ilo tehdä :)Read more


Iisalmen immeisiä –valokuvauksen kesäkurssilla

Iisalmen immeisiä –valokuvauksen kesäkurssin tavoite oli löytää malleiksi paikallisia ihmisiä ja kuvata heidät paikoissa, joissa tunnistaa Iisalmen.

Olin haaveillut jo pidempään, että voisin pitää tällaisen kurssin ja Iisalmi oli juuri sopivan kokoinen kaupunki järkätä tällainen kurssi. Ja nyt sitten tänä kesänä kurssi toteutettiin, kiitokset siitä Snellman kesäyliopistolle! –ja erityiskiitokset kaikille malleille!

Tällaisia kuvia kurssilaiset ottivat – ja suurin osa kuvasi ensimmäistä kertaa ihmisiä!

Iisalmen immeiset pääsivät myös paikallislehteen kuviensa kanssa

Ensin kuvattiin immeisiä, sitten toteutettiin näyttely alusta loppuun

Näyttelyn kokoaminen oli osa kurssiohjelmaa ja viimeisenä kurssipäivänä kuvista rakennettiinkin sitten näyttely Iisalmen Kulttuurikeskuksen ala-aulaan.

Tekijät paikallislehden haastattelussa

Iisalmen Sanomien toimittaja kävi haastattelemassa kuvaajia ja paikalla oli myös viikon aikana mukana olleita malleja.

Avajaishuumaa Kultturikeskuksella

Kurssimme huipentui näyttelyn avajaisiin, jonne myös suuri osa malleistamme saapui katsomaan, mitä olimme saaneet aikaan kurssin aikana.

Iisalmen rohkea nuoriso!

Tää oli mahtavaa rohkeutta – tapasin 11-vuotiaan Eetin ja hänen äitinsä Iisalmen torilla jätskikioskilla ja pyysin Eetiä mukaan malliksi. Ja niin vaan nuori mies totesti, että kyllä hän tulee. Ja kaveri Matias pääsi sitten myös mukaan mallin hommiin.

Keskellä Iisalmen Super-Sari, jonka kanssa kurssi järkättiin yhdessä – kiitokset taas yhteistyöstä :)

Minusta hienointa tässä projektissa oli:

  • kurssilaisia oli 10, joista suurin osa ei ole oikeastaan kuvannut henkilöitä aiemmin
  • suurin osa kurssilaisista ei myöskään ollut aiemmin kuvannut tavalla, että kuva suunnitellaan etukäteen, mm. valaisun osalta (meillähän oli tavoitteena harjoitella kuvattavien kohtaamisen lisäksi miljööhenkilökuvauksen valaisua erilaisissa vallitsevan valon valo-olosuhteissa, mm. suora auringonvalo)
  • mallit olivat tavallisia ihmisiä, jotka poimittiin mukaan joko Facen kautta tai kadulla kysymällä
  • tapasimme päivittäin mallimme, heidät jaettiin kuvauspareille satunnaisesti. Tämän jälkeen kuvattavat kertoivat, missä haluavat, että kuva otetaan ja sitten lähdettiin tekemään. Eli valmistautumisaikaa oli vähän ja tilanteeseen piti kuvaajankin heittäytyä (ja suurin osa ei tosiaan ollut tehnyt tätä koskaan aiemmin)
  • ja aina meillä oli myös tehtävä briiffi: jokaisessa kuvassa tulee Iisalmen näkyä tunnistettava ja kuvattavaa tulee ohjata siten, että kuvassa näkyy myös toivottu tunnetila. Ja lisäksi valaisu, mallin asettelu, kuvauskorkeus, mahdollinen rekvisiitta, kolmiuloitteisuuden hyödyntäminen
 

Kun siis tarkastelee kuvia tästä viitekehyksestä, niin mielestäni kurssilaiset onnistuivat tässä projektissa huikealla tavalla!


Näin tehtiin Valaisua Valtiosalissa -artikkeli Kameralehteen

Minua pyydettiin tekemään uusimpaan Kamera-lehteen opetusartikkeli valaisusta. Kun sitten mietin, millaisen jutun tekisin, niin mieleeni tuli, että olisipa mielenkiintoista kuvata miljööhenkilökuva paikassa, jonne ei välttämättä tule muuten mentyä... siitä lähti idea Valaisua Valtiosalissa -artikkeliin.

Valo ja valaisuhan on intohimoni, ja siksi tätäkin juttua oli hauskaa lähteä tekemään. Ennen ja jälkeen –kuvat havainnollistavat hyvin, mitä lisävalaisulla voi tehdä... olen avannut koko kuvausprosessin Kamera-lehdessä (03/2019), joten siitä voi lukea mm.

  • miksi kuvauspaikaksi valikoitui Valtiosali
  • millainen kuva oli tavoitteena
  • miten suunnittelin valaisun
  • miten suunnittelin ja päätin muut kuvan visualisointiin liittyvät yksityiskohdat

Alla kuitenkin muutamia toimintakuvia, joista kokonaisuus hahmottuu (kuvat: Minna Palmén).

Tehtiin töitä valvovan silmän alla... sain kuvausluvan sillä ehdolla, että Salolaisen avustaja Tommi Pyykkö valvoo toimintaa koko ajan.

Välillä Tommi joutui myös testimalliksi.

Kuvauspaikan valintaan vaikutti haluamani visualisoinnin lisäksi se, että kulkuyhteyden salista käytävään oli säilyttävä koko kuvauksen ajan.

Kuvauskin tehtiin valvovan silmän alla... Tommi vahtii, ettei kukaan ohikulkija törmää lamppuihin...

Pertti Salolainen on myös innokas kuvaaja, ja olemmekin tavanneet aiemmin juuri valokuvauksen merkeissä. Tämän takia loppuun tehtiin kuva myös kameran kanssa...

...ja siitä kuvasta tuli mielestäni hauska. Ja ehkäpä jopa enemmän sellainen, mikä kertoo Salolaisen fiiliksistä ja tekemisen kohteista tuleville eläkepäiville.

Ja lopuksi perinteinen ryhmäkuva. Kiitokset tiimille ja ISO erityiskiitos Minnalle avustamisesta :)


Fotarit 7 – kaverin kivaa harrastusta kuvaamassa

Fotarit 3 – kaverin kivaa harrastusta kuvaamassa

Entisenä kiekkoilijana olisin mielelläni tehnyt tämän jakson jäähallissa ja jääkiekon parissa, mutta tuotantotiimin “nuoriso-osasto” oli sitä mieltä, että se ei välttämättä ole hyvä vaihtoehto… ja olihan minun oltava lopulta samaa mieltä.

Kun suunnittelimme Fotarit –ohjelmaa, oli meillä YLE:n puolesta työpaja, jossa mietittiin, miltä ohjelma näyttää ja kuulostaa. Mietimme mm. erilaisia adjektiiveja, mitkä kuvaavat ohjelmaa. Suuresta joukosta adjektiiveja valitsimme viisi ja niiden joukossa olivat mm. ilmava, hyvä fiilis ja hipsterillinen. Joten näillä perusteilla jääkiekko sivuutettiin ja päästiin kiipeilyn pariin – eipä kyllä haitannut, kun itsekin oppi uutta uudesta lajista. Ja kun katsoi, millä riemulla Seela, Fanni, Elkku ja Nikke kiipeilivät, niin oltiinhan todellakin valittu oikea paikka! Ja luulenpa, että meitä vähän vanhempia harmitti, kun me oltiin vaan “maassa” kameroiden ja muiden välinedien takana. Fotarit –ohjelman 7.osa kuvattiin siis Tampereen Kiipeilykeskuksessa ja kiipeilymestarina toimi Antti.

Sitten ollaankin lähes valmiita aloittamaan opetusosuus ja kolme tärkeää pointtia, mitkä kannattaa huomioida, kun kuvaa kaveria tekemässä jotain kivaa! (Kuvat: Jasmin Beloued).

Antti saikin sitten kiivetä useaan kertaan, että saatiin kaikki kolme pointtia havainnollistettua, mutta hyvin homma sujui.

Kuvauspäivät olivat pitkiä ja välillä oli kerättävä energiaa. Olin varannut jokaiselle kerralle teemaan sopivia karkkeja välivirkistykseksi – tällä kertaa mukana oli erilaisia “köysiä”.

Opetuksen ja kiipeilyn jälkeen oli sitten kuvausosuus – näytti kyllä siltä, että sekä kuvaajalla että mallilla oli hauskaa (kuvat: Tiina Puputti).

Kuvaukset tehty ja sitten taas kuvapalautteen pariin… (kuvat: jasmin Beloued).

.. ja tietenkin tositoimia odotellessa perinteinen ryhmäkuva!

… ja taas välitekemistä ryhmäkuvan merkeissä..

Muutakin välipuuhaa…

Välillä piti olla lähes paikoillaan ja pohtia, millaista oli tänään kuvata…

… ja sitten taas mentiin loppuhuipennukseen…


Fotarit 6 – Suuren kohteen kuvaaminen

FOTARIT JA SUUREN KOHTEEN KUVAAMINEN YLE AREENASSA

Fotarit 6 – suurta kohdetta kuvaamassa

Matkoilla kuvaamme puhelimella mm. rakennuksia ja muistomerkkejä. Tällä kertaa emme voineet lähteä Pariisiin kuvaamaan Eiffel-tornia, joten mietimme, missä voisimme Pirkanmaalla kuvata suuri kohteita siten, että katto olisi päämme päällä sateen varalta ja kohteet olisivat nuorista kiinnostavia. Mieleen tuli Satakunnan lennosto ja Hornetit – ja eikun vain ottamaan yhteys tuttavaani Antti Rautioon, joka työskentelee Hornetien koelentäjänä.

Tätä kautta päästiin tutustumaan paikkaan ja pääsin katsomaan, voisimmeko toteuttaa jakson siellä… ja kyllähän Pirkkalasta löytyi sitten näyttävä ja kuvauksellinen halli, johon saatiin visuaalisesti hienoon muodostelmaan muutamia eri konetyyppejä. Täydellinen lokakaatio Fotarit -ohjelmalle ja suurten kohteiden kuvaamiselle – ja taatusti myös jännittävä. Meille kaikille.

Satakunnan lennoston puolesta mukana oli Hornetien koelentäjä Mikko “Tango” Kankaisto, joka veti osuutensa superhyvin. Ja kyllä Fotareilla riitti kysyttävää, ja Mikkohan vastailla mainiolla Tampereen murteellaan, mikä on aina savolaisen ja 15 vuotta Tampereella asuneen korvissa yhtä kotoisaa (kuvat: Ville Juvonen).

Esittelykierros aloitettiin harjoituskone Vinkasta, siitä edettiin Pilatuksen luo…

… ja lopulta päädyttiin “syömähampaan”, eli Hornetin luo.

… ilmeet kertovat kaiken!

Tutustumiskierroksen jälkeen oli aika aloittaa hommat… ja taas me ollaan niin valmiita…

.. no kyllä me oikeasti oltiin koko ajan valmiudessa aloittamaan kolmen tärkeän pointin havainnollistaminen – eli mitä kannattaa huomioida, kun haluaa kuvata jännittävän kuvan suuresta kohteesta.

.. ja sitten taas tositoimiin täydellä keskittymisellä. Ja taas ilmeet kertovat kaiken (kuvat: Tiina Puputti).

… kyllä hymyjäkin väliin mahtui.

Tällä tiimillä mentiin tämä setti!

Isot kiitokset Satakunnan lennostolle, Antti Rautiolle, Tiina Koivistolle ja Mikko Kankaistolle. Ilman teitä koko homma olisi jäänyt tekemättä!

Superkiitokset koko YLE:n tiimille tästäkin päivästä ja erityiskiitokset Fotarit –nuoriso-osastolle taas kerran toimeliaasta tekemisestä. Teitä on huippua seurata!