Viime keväänä yritin mennä Fotografiskaan katsomaan Henri Cartier-Bressonin näyttelyä, mutta se reissu tyssäsi laivarikkoon. Tällä kertaa lahden ylitys onnistui ja pääsin katsomaan italialaisen muotikuvaajan Paolo Roversin kuvia. Minua kiinnostivat hänen kuvansa erityisesti siksi, että olin kuuntelemassa häntä pari vuotta sitten Lyonissa kansainvälisessä valokuvaajien kongressisssa. Tätä ennen en ollut kuullut hepusta mitään ja osoittautuikin, että hän on maailmanluokan muotikuvaaja 🙂
Alla itselleni mieleen jääneitä kuvia ja keinoja…
Paolo Roversin näyttely Fotografiskassa 12.1.2014 asti.
Ja arvatkaa mitä: seuraava matka on jo suunnitteilla, koska Elliott Erwittin näyttely on Fotografiskassa 6.12.2013 – 2.3.2014.
Näissä kuvissa minua viehätti värien käyttö. 
Koska minulla on nyt poseerausopas työn alla, niin katsoin näiden kuvien asentoja tarkemmin 🙂 Pidin niiden mutkattomuudesta ja hetkellisyydestä. Myös kuvien sävymaailma on kaunis.
Tässä kuvassa on hieno valo.
Näissä kuvissa oli liike-epäterävyyttä ja tarkennuksetkin “missä sattui”. Ne kiinnittivät huomioni, ja ne tekivät kuvista mielenkiintoisia. Erilaisia henkilökuvia.
Kiinnitin huomiota erityisesti vasemman kuvan sommitteluun. Lisäksi kuvan sävymaailma on kaunis: tumma, kontrastinen pitsi, mallien tummat hiukset ja silmät tuovat kuvaan vahvaa kontrastia.
Näiden kuvien osalta mietin tekotapaa. Aivan kuin niitä olisi tulostusvaiheen jälkeen käsitelty siveltimellä ja saatu aikaan valumia. Eniten kuitenkin kiinnitin näihin huomiota värien ja värikontrastin takia. Voimakkaita värejä.
Myös näissä huomioni kiinnittyi väreihin, mutta myös elävään ja läikikkääseen valoon. Nämä olivat oikeastaan niitä kuvia, joita olen nähnyt Roversilta aiemmin. Näyttelyssä harmitti ainoastaan se, että kuvat olivat niin pienikokoisia 🙁 Minusta nämä väri- ja valoleikittelyt olisivat olleet upeita suurina vedoksina 🙂
Seuraavat kuvat ovat juuri niitä kuvia, joita menin katsomaan 🙂 Värejä, liike-epäterävyyttä, läikikästä valoa. Minusta kuvat ovat upeita ja niistä saa inspiraatiota 🙂 (ja osa onneksi oli jo vähän isompia…)
Myös mustavalkoisissa kuvissa valon läikikkyys ja vahva kontrasti rokkaa.
Nämä kaksi olivat taas erilaisia: kuvissa on upea liike-epäterävyys vaatteissa. Kuvia katsellessa lähes kuuli tuulen tuivertavan ja tunsi lumen pöllyävän silmille.
Tämä oli myös mielenkiintoinen sarja. Aikansa huippumallit kuvattuina valkealle taustalle niin, että kuvat on ylivalotettu. Mallista jää näkyviin vain vartalon muotojen ääriviivat –aivan kuin vartalot olisi piirretty valkealla paperille lyijykynällä.
Roversin ajatuksia henkilökuvista, valokuvauksesta ja valosta…
Fotografiskassa oli samaa aikaan muitakin näyttelyitä. Saman päivän aikana ei jaksa katsoa kunnolla kaikkia, kun tulee kuvaähky. Marcus Bleasdalen kuvat jäivät kuitenkin mieleeni Roversin lisäksi. Kuvat olivat minusta niin valokuvauksellisia ja valollisia, että niitä katsoi ilolla.
(Ja täytyy vielä lisätä sulkuihin, että myös teknisesti laadukkaita 🙂 upeat sävyt ja terävyys.)
Kannatti taas käydä Fotografiskassa 🙂 Vaikka jäinkin kaipaapaan suuri printtejä, niin näyttelyt olivat taas elämys. Näyttelyiden jälkeen ehdin vielä kaupungillekin kuvakävelylle. “Track me” -kuvasarjan voit katsoa aiemmasta blogista.
Minulla oli matkalla ihanaa, hauskaa ja piristävää seuraa 🙂 Kiitos matkakumppaneilleni Tuulalle, Anitalle ja Marjolle 🙂