Viime perjantaina aloitin vihdoin Poseerausoppaan tekemisen ihan konkreettisesti. Kokoonnuin tiimini kanssa Tampereella Pikkupalatsiin. Tavoitteeni oli tehdä klassisesti ja valokuvausellisesti aseteltua ja valokuvauksellisia kuvia nuoresta ylioppilaasta. Mallina ollut Sanna olikin aidosti viime kevään ylioppilaita.
Kuvauspaikaksi valitsin aina yhtä upean Pikkupalatsin, jonka alakerran kylpyläosastolla kuvasin Valo ja valaisu -kirjan sekavalo-olosuhdeen kuvan. Tässä rakennuksessa riittää upeita kuvauspaikkoja. Lisäksi sinne on aina ihanaa mennä: talosta huolehtiva Greta ottaa vastaan aina yhtä iloisesti hymyillen 🙂
Sannan ihanan pastellimekon sain lainaksi Koskikeskuksessa sijaitsevasta juhlapukuliikkeestä Leimuskasta. Mekon väreistä tuli keväinen olo marraskuun keskellä.
Kaiken toiminnan keskellä Tanja ehti ottaa kuviakin, joten tästä blogipostauksesta saan kiittää häntä. Koko päivän osalta kiitokset kuuluvat Sanna-mallille, meikin ja kampauksen tehneille Pihlalle ja Alinalle sekä avustajina olleille Markulle ja Ristolle.
Elämä on sattumia –tapasin meikkaus- ja maskeerausopettaja Tanja Haverisen viime kesänä Orivedellä. Jaamme intohimon valokuvaukseen. Lähetin hänelle viestin syksyllä ihan muusta asiasta ja jotenkin puheemme kääntyi Poseerauskirja-projektiin. Tämän myötä sekä Tanja että kaksi hänen opiskelijaana ovat mukana projektissa. Olen siitä iloinen.
Pihla ja Alina väliaikaisessa ja upeassa meikkaushuonessa valmistelemassa mallia. Nuorten naisten suhtautumisesta ammattiinsa kertoo heidän suhtautumisensa projektiin: ennen kuvausta he pohtivat erilaisia vaihtoehtoja ja harjoittelivat sitten valitun tyylin.
Aika siisti mukana kuljetettava meikkauspöytä 🙂 Siinä on jopa pistorasia.
Sitten jo kuvausvaiheessa –tai siis siinä asetteluvaiheessa. Sannan mielestä oli vaikeaa muistaa yhtä aikaa käsiä, jalkoja, päätä, hartioita, selkää, lantiota, vyötäröä, hattua, koruja, ranteita jne…. En kyllä yhtään ymmärrä miksi 🙂 🙂
Vastuunjako oli selvä: Alina ja Pihla olivat valmiudessa viilaamaan meikkiä ja hiuksia. Olipa ihanaa huolehtia omasta osuudesta, kun tästä kohdasta ei tarvinnut huolehtia. Saatoin keskittyä ainoastaan kuvaamiseen ja mallin ohjaukseen.
Sitten välillä jo kuvattiinkin. Kuvasin suoraan läppärille, jotta vieressäni ollut Tanja näki kuvan saman tien ja saattoi muistuttaa minua ja mallia asentoasioista. Tanjalla oli koko ajan kädessään muistilappu kunkin asennon yksityiskohdista. Meillä oli kaksoisvarmistus 🙂
Sitten taas asetellaan…
Alina ja Pihla osallistuivat myös itse kuvaukseen. Etuala on tärkeä kuvassa ja siinä voi käyttää kaikenlaisia elementtejä..
… tai sitten: koska pinkkejä kameroita ei ole vielä saatavissa, voi tuunata omansa naisellisemmaksi 🙂
Mallin on useasti helpompaa hahmottaa asento, kun sen näyttää konkreettisesti itse. Teen yleensä niin, kuten tässäkin. Silloin saa helpommin “alkuasennon” kohdalleen ja sitten voi alkaa säätää tarkemmin.
Jatkan asennon ohjaamista sitten kameran takaa. Ja täytyy myöntää, että kun välillä innostun, niin ohjeet muuttuvat epäselviksi. Pitäisi aina muistaa olla selkeä, puhua kuuluvalla äänellä ja antaa yksiselitteistä ohjeita.
Viimeiset viilaukset hiuksiin ja asusteisiin.
Yhteispeliä kuvaustilanteessa. Koska verho ei ollut luontevasti halutussa paikassa, se siirrettiin sinne 🙂
Tiimi yhteispotretissa lopuksi. Kiitos kaikille 🙂 Tästä on hyvä jatkaa!
