Viime viikolla Oriveden Opistolla pidetty valokuvauskurssi päättyi viimeisen illan purjehdukseen Näsijärvellä. Pääsimme koko porukalle laivuri Matti J. Kalevan Munter-alukselle. Laiva on ollut Matilla muutaman vuoden ja hän on käyttänyt paljon aikaa sen kunnostamiseen. Laivasta on ollut hänelle paljon iloa, kuten myös useille suomalaisille valokuvaajille. Munter täyttää ensi vuonna 100-vuotta, joten sitten päästään toivottavasti kunnon juhlapurjehdukselle. Silloin toivotaan jo kunnon tuulta!
Tänä vuonna purjehdusiltamme oli kauniin tyyni, mikä ei varsinaisesti ole ihanteellinen sää purjehdukseen, mutta sopii mitä parhaiten silti illasta nauttimiseen. Saimme nauttia auringonlaskusta sekä ihailla sinisen hetken laskeutumista Tampereen ylle. Valot syttyivät pikkuhiljaa kuin helminauhoiksi eri puolille kaupunkia. Kiitos Matti. Taas kerran.
Kuusi päivää vain valokuvausta
Kurssin ensimmäisen päivän aamuna minua jännitti, millaisia kurssilaisia tällä kertaa opistolle ilmaantuu. Osa oli jo ennestään tuttuja ja oli hauskaa moikkailla tuttuja kasvoja ruokalassa, mutta mukaan mahtui myös ihmisiä, joita en ollut tavannut aiemmin. Uusien ihmisten tapaaminen on aina jännittävää ja mielenkiintoista.
Kurssien pituus vaikuttaa siihen, että kurssille tuleva väki on innostunutta. Onpa sitten valokuvaus-, kirjoitus- tai tiadekurssilla, niin innostuksen näkee ihmisistä. Olen jutellut usein eri kurssilaisten kanssa ja yleensä ihmisten silmät loistavat, kun he kertovat, millainen porukka heillä on, mitä he ovat kokeneet ja miten he ovat itse ponnistelleen viikon aikana. Oriveden Opiston kurssi ravitsee omaa mieltä toden teolla. Ja keittiö ja tiheä ruokarytmi pitävät huolen siitä, ettei nälkä pääse yllättämään missään vaiheessa 🙂 Hieno konsepti. Opisto mahdollistaa täydellisen keskittymisen omaan intohimoonsa lähes viikon ajan. Ja täytyy myöntää –yhtenä päivänä meiltä jäi päivällinen väliin. Olimme kuvausreissuilla vähän kauempana ja porukka vain totesi, että nyt on niin hyvä meininki, että käydään sitten myöhemmin vaan hakemassa pizzat.
Kyseisenä päivänä olimme retkellä Juupajoen rotkolla. Kannattaapa useammankin tamperelaisen kuvaajan suunnitella kuvausreissua kyseiseen paikkaan. Hienot maisemat ja vähän hyttysiä. Tosin alue on nimensä mukaisesti hieman vaikeakulkuinen, joten tämä kannattaa huomioida, kun miettii kuvauskalustoa…
Rotkon lisäksi porukka keksi toisenkin mainion kuvauspaikan, johon sitten autoilimme letkassa. Otimme iltapäiväkahvit mukaan ja vietimme aikaa vanhalla sahalla. Myös saha oli heino kuvauspaikka ja se pysynee pystyssä vielä muutamia vuosia. Pian sinne ei kyllä enää uskalla mennä, sen verran heppoisilta alkoivat jäljellä olevat lattiat ja katot näyttää.
Ja mikä oli taas parasta – ihmiset
Porukka tekee ryhmän ja tunnelman. Innostus valokuvaukseen ja halua oppia uutta yhteisenä tekijänä motivoi kaikkia tekemään parhaansa.Välillä miltei kellon ympäri. Kuvaamista, demoja, kuvien karsintaa, kuvien käsittelyä ja kuvien katsomista. Siitä oli tämä viikko tehty.
Kesän valoa ja kuvauskalustoa
Ryhmä oli tänä vuonna mielenkiintoinen. Osalla oli käytössään kameran lisäksi yksi käsisalama, osalla muutamia käsisalamoita, joillakin oli akkusalamaettit ja jopa studiosalamoita. Tämä oli minusta hyvä kombinaatio ryhmässä. Toivon, että kaikille jäi sellainen tunnelma, että vain katsomalla valoa ja painamalla laukaisinta voi tehdä hienoja valokuvaukselliaia kuvia. Yhdellä lisävalonlähteellä, erilaisialla heijastimilla ja varjostilla voi tehdä monia asioita, samoin suuremmalla laitearsenaalilla. Toisaalta ne, jotka käyttivät suurempaa valaisukalustoa, saivat oivalluksia valosta ja siitä kuinka sitä voi luoda ja muokata lisävalonlähteillä. Samalla kaikki näkivät ristiin demoissa, työpajoissa ja kuvapalautteessa, miten erilaisten laitteiden käyttö vaikuttaa kuvaan.
Itse olin innoissani siitä, että minulla oli käytössä Canonin 6D paikoissa, joissa meillä ei ollut sähköä.Sain siirrettyä demokuvat saman tien langattomasti iPadiin ja kaikki näkivät kuvan saman tien. Pystyin havainnollistamaan eri lisävalonlähteiden tuottamat erot kurssilaisille saman tien sekä värillisinä että mustavalkeina. Viime kesänä palautettua tuli juuri siitä, että tällainen järjestelmä auttaisia miljöötilanteessa. Silloin menimme aina demon jälkeen luokkaan katsomaan kuvat. Nyt pystyimme lähtemään kauemmas, tekemään demot ja jatkamaan suoraan kuvaamisella.
Kiitos Outi, Tanja, Ari-Matti, Leo, Ilkka, Kimmo, Markku, Jaana ja Risto. Teitte viikosta unohtumattoman 🙂
Kiitos myös kaikille malleillemme: Allyson, Julia, Kati, Annika, Satu ja Anna-Kaisa. Panoksenne kurssiin oli merkittävä.
Olin aivan poikki lauantaina iltapäivällä kun pääsin kotiin. Olin myös hyvin iloinen. Huomasin, että olin nauranut viikon aikana paljon –meillä oli minusta hauskaa yhdessä.
Nyt sitten suunnitellaan jo seuraavaa kesää. Toivottavasti Oriveden Opisto on silloin edellee vakaasti Orivedellä ja päästään sinne taas porukalla tutkimaan valoa intohimoisesti. Tavoitteena on järjestää neljän ja kuuden päivän kurssit. Toinen on mahdollisesti jatkokurssi. Samoin studiokuvauksen vaihtoehtoa tutkiskellaan.