Kirjoitinkin jo heti Oriveden Opistolla pidetyn valokuvauskurssin jälkeen kurssitunnelmista. Sain kurssilaisilta muutamia kuvia yhteisistä hetkistämme, joten tässä vielä tunnelmia valokuvina.
Ensimmäisenä päivänä sää oli harmaa ja pysyimme sisällä. Suurimmaksi osaksi siitä syystä, että sisällä pystyin käyttämään TV:tä reaaliaikaisena näyttönä ja havainnollistamaan valon näkemisen perusteita. Olosuhde säilyi muuttumattomana ja kaikki saivat istua.
Ensimmäinen pitempi retkemme suuntautui Juupajoen rotkolle keskiviikkona. Ennen työpajaosuutta tein muutamia valaisudemoja. Tässä valmistaudutaan demoon –kuvan nimeksi sopisi hyvin “yleinen kaaos”.
Meillä oli valokuvauskurssilla teema: teimme “check-listin” maanantaina ja sen muistamista harjoiteltiin viikon ajan. Listassa olivat kohtina mm. vallitsevan valon luonne ja suunta valaisun perustana, pääkohteen irrottaminen taustasta jne… Mitäs ne muut olivatkaan, muistelkaapa 😉
Miljöössä on kaikkien vaikeaa nähdä yhtä aikaa, mitä kuvaaja näkee. Tänä kesänä siihen on löytynyt siisti ratkaisu: Canon 6D:llä otettu kuva siirtyy langattomasti iPadille (applikaatio: EOS Remote)ja sen voi heti näyttää kaikille. Olen tyytyväinen, mutta… seuraavaksi toivon joulupukilta sitä, että kuva siirtyisi samaan aikaan useammalle iPadille…. ehkäpä jo ensi vuonna?
Muutamia keinoja muuttaa kuvaa valollisemmaksi.
Etenimme pelkän vallitsevan valon näkemisestä ja käytöstä heijastimen ja varjostimen käyttöön. Viimeisenä otimme käyttöön lisävalonlähteeksi salaman (Canon Speedlite 600EX-RT) ja siihen kiinnitettiin läpiampuva sateenvarjo.
Vaikka iPadidkin on käytössä, niin näkeehän kuvat kameran takanäytöltäkin. Valon näkeminen näyttää olevan vakava asia.
Saimme myös auringon, kun pilviverho repeytyi. Jokaisen valokuvaajan unelma – kirkas auringonpaiste. Hieno juttu valokuvakurssin kannalta, kun päästiin demonstroimaan kuvaamista myös tässä olosuhteessa.
Sitten oli kurssilaisten vuoro. Laskeuduimme rotkoon ja aloitimme työpajatyöskentelyn. Luonto antoi energiaa, joten päivällinen jäi toisarvoiseksi.
Torstai-iltana kirkastui sen verran, että pääsimme tutkimaan sinisen hetken valoa. Hyttysiä ei ollut paljon, jokunen sinnikäs yksilö yritti innokkaasti liittyä ryhmäämme. Nyt vihdoin iPad näkyvissä 🙂
Ja tyytyväinen demonstroija…
Seuraavan demonstraation nimeksi sopinee: “Hassut hatut”. Halusin havainnollistaa valokuvauskurssilaisille, mitä asioita kannattaa huomioida, kun kuvataan useampaa ihmistä. Lisäksi tutkimme sitä, miten kannattaa valaista, kun kuvattavilla on hatut päässä.
Viimeisen illan yllätyksenä: purjehdus Näsijärvellä 99-vuotiaalla Munter-aluksella laivuri Matti J. Kalevan kipparoimana. Ryhmäkuvan tekeminen oli niin hauskaa, että auringonlasku meni vauhdilla ohi. Tuli todettua käytännössä se, että auringonlasku odota valokuvaajaa. Mutta ryhmäkuvasta tuli hauska.
Valon näkeminen näyttää olevan vakava asia muillekin…
Illan lopuksi ehdin istuskellakin ja tähyillä jonnekin. Länsimaalaisittain ajatellen katseen suuntautuminen vasemmalle kertoo menneisyyteen suuntautumisesta. Sopii hyvin tähän kuvaan – voin iloisena muistella mennyttä viikkoa. Ensi kesänä uudestaan.
