Näin tehtiin Valaisua Valtiosalissa -artikkeli Kameralehteen

Minua pyydettiin tekemään uusimpaan Kamera-lehteen opetusartikkeli valaisusta. Kun sitten mietin, millaisen jutun tekisin, niin mieleeni tuli, että olisipa mielenkiintoista kuvata miljööhenkilökuva paikassa, jonne ei välttämättä tule muuten mentyä... siitä lähti idea Valaisua Valtiosalissa -artikkeliin.

Valo ja valaisuhan on intohimoni, ja siksi tätäkin juttua oli hauskaa lähteä tekemään. Ennen ja jälkeen –kuvat havainnollistavat hyvin, mitä lisävalaisulla voi tehdä... olen avannut koko kuvausprosessin Kamera-lehdessä (03/2019), joten siitä voi lukea mm.

  • miksi kuvauspaikaksi valikoitui Valtiosali
  • millainen kuva oli tavoitteena
  • miten suunnittelin valaisun
  • miten suunnittelin ja päätin muut kuvan visualisointiin liittyvät yksityiskohdat

Alla kuitenkin muutamia toimintakuvia, joista kokonaisuus hahmottuu (kuvat: Minna Palmén).

Tehtiin töitä valvovan silmän alla... sain kuvausluvan sillä ehdolla, että Salolaisen avustaja Tommi Pyykkö valvoo toimintaa koko ajan.

Välillä Tommi joutui myös testimalliksi.

Kuvauspaikan valintaan vaikutti haluamani visualisoinnin lisäksi se, että kulkuyhteyden salista käytävään oli säilyttävä koko kuvauksen ajan.

Kuvauskin tehtiin valvovan silmän alla... Tommi vahtii, ettei kukaan ohikulkija törmää lamppuihin...

Pertti Salolainen on myös innokas kuvaaja, ja olemmekin tavanneet aiemmin juuri valokuvauksen merkeissä. Tämän takia loppuun tehtiin kuva myös kameran kanssa...

...ja siitä kuvasta tuli mielestäni hauska. Ja ehkäpä jopa enemmän sellainen, mikä kertoo Salolaisen fiiliksistä ja tekemisen kohteista tuleville eläkepäiville.

Ja lopuksi perinteinen ryhmäkuva. Kiitokset tiimille ja ISO erityiskiitos Minnalle avustamisesta :)


Fotarit 6 – Suuren kohteen kuvaaminen

FOTARIT JA SUUREN KOHTEEN KUVAAMINEN YLE AREENASSA

Fotarit 6 – suurta kohdetta kuvaamassa

Matkoilla kuvaamme puhelimella mm. rakennuksia ja muistomerkkejä. Tällä kertaa emme voineet lähteä Pariisiin kuvaamaan Eiffel-tornia, joten mietimme, missä voisimme Pirkanmaalla kuvata suuri kohteita siten, että katto olisi päämme päällä sateen varalta ja kohteet olisivat nuorista kiinnostavia. Mieleen tuli Satakunnan lennosto ja Hornetit – ja eikun vain ottamaan yhteys tuttavaani Antti Rautioon, joka työskentelee Hornetien koelentäjänä.

Tätä kautta päästiin tutustumaan paikkaan ja pääsin katsomaan, voisimmeko toteuttaa jakson siellä… ja kyllähän Pirkkalasta löytyi sitten näyttävä ja kuvauksellinen halli, johon saatiin visuaalisesti hienoon muodostelmaan muutamia eri konetyyppejä. Täydellinen lokakaatio Fotarit -ohjelmalle ja suurten kohteiden kuvaamiselle – ja taatusti myös jännittävä. Meille kaikille.

Satakunnan lennoston puolesta mukana oli Hornetien koelentäjä Mikko “Tango” Kankaisto, joka veti osuutensa superhyvin. Ja kyllä Fotareilla riitti kysyttävää, ja Mikkohan vastailla mainiolla Tampereen murteellaan, mikä on aina savolaisen ja 15 vuotta Tampereella asuneen korvissa yhtä kotoisaa (kuvat: Ville Juvonen).

Esittelykierros aloitettiin harjoituskone Vinkasta, siitä edettiin Pilatuksen luo…

… ja lopulta päädyttiin “syömähampaan”, eli Hornetin luo.

… ilmeet kertovat kaiken!

Tutustumiskierroksen jälkeen oli aika aloittaa hommat… ja taas me ollaan niin valmiita…

.. no kyllä me oikeasti oltiin koko ajan valmiudessa aloittamaan kolmen tärkeän pointin havainnollistaminen – eli mitä kannattaa huomioida, kun haluaa kuvata jännittävän kuvan suuresta kohteesta.

.. ja sitten taas tositoimiin täydellä keskittymisellä. Ja taas ilmeet kertovat kaiken (kuvat: Tiina Puputti).

… kyllä hymyjäkin väliin mahtui.

Tällä tiimillä mentiin tämä setti!

Isot kiitokset Satakunnan lennostolle, Antti Rautiolle, Tiina Koivistolle ja Mikko Kankaistolle. Ilman teitä koko homma olisi jäänyt tekemättä!

Superkiitokset koko YLE:n tiimille tästäkin päivästä ja erityiskiitokset Fotarit –nuoriso-osastolle taas kerran toimeliaasta tekemisestä. Teitä on huippua seurata!



Fotarit 5 – ruokakuvauksen jaksoa tekemässä

KATSO FOTARIT JA RUOKAKUVAUS YLE AREENASTA

Fotarit 5 – ruokakuvauksen jaksoa tekemässä

Fotarit, päivä paketissa taas kerran ja aika ottaa se virallinen ryhmäkuva porukasta! – Mutta mitä tapahtuikaan “kulissien takana”, kun teimme Fotarit –ohjelman ruokakuvauksen jaksoa?

Ruokakuvauksen jakso, Tehdas 108 Nokialla ja Tampereen oma kokki Santeri Vuosara – siinä oli hyvät ainekset lähteä tekemään Fotarit –ohjelman viidettä osaa.

En ole koskaan ollut kovin innokas ruuanlaittaja. Se osa on langennut perheessämme siskolleni, joka on ollut aina innokas kokkaaja ja leipoja. Jossain kohdassa kuitenkin innostuin ja kävin muutamilla kokkauskursseilla Tampereella. Siellä tapasin Santerin, joka veti kyseisiä kursseja. Taisin olla ainakin kalakurssilla ja Kreetalaisilla kyläjuhlilla. Mukavaa oli ja mukaan tarttui myös hyviä reseptejä.

Santeri tulikin mieleeni, kun aloimme suunnitella ruokakuvauksen jaksoa. Sanavalmis, iloinen ja tamperelainen kokki oli ykkösvaihtoehtoni tähän jaksoon ja onneksi saimme lopulta Santerin mukaan.

Ohjaaja-Ramin haave oli toteuttaa ruokakuvauksen jakso grillaushenkisesti pihalla, mutta koska teimme sarjaa syksyllä 2018, ei siihen aikaan enää ollut kovin kesäistä ja lämmintä. Näinpä sitten senkin, että grillata voi myös sisällä 😀

Tykkäsin Santerin ajatuksesta rakentaa menu siten, että siinä on yksinkertaisia raaka-aineita. Kala taisi olla Näsijärvestä ja muurahaiset kävi metsästä “poimimassa” kuvausjärjestäjämme Ville.

Kun selvisi, että osana menua on myös paahdettuja muurahaisia, taisi Seela järkyttyä aikalailla, mutta kun  kamerat kävivät, maistoi hänkin muurahaisia reippaasti. Eikä maku tainnut järkyttää enää kovin pahasti. Tämä kyllä taas kertoo tän porukan tekemisen meiningistä!

Jotenkin minusta näytti myös, että nuoriso-osato innostui ruokakuvauksesta – tai ainakin ruuasta 😀 Tätä jaksoa oli hauskaa tehdä.

Oikeastaan kuvauspäivä oli harmaa ja vettä tihkutti taivaalta, mutta sehän ei näy kuvassa, eikö!

Valaisijamme Helena kävi pystyttämässä järeän päivänvalo-lampun ulos, joten saimme kuvausdemoon ja Fotareille oiken hienon, kovan auringonvalon kuvauksiin. Kyllä pintojen rakenteet näyttivät hienoilta!

Elkku pääsi kuvaamaan pääruokaa – kun Sateri arvuutteli, mikä kala on kyseessä, keksi Elkku klassikon, joka jä elämään. Ahna.

Jotenkin arvuutteluja kuunnellessa tuli mieleeni OKL:n maantiedon opintoihin kuulunut kalojen tunnistustentti, joka meni kyllä vähän samalla tavalla kuin Elkulla, Nikellä ja Seelalla…

Fotarit saivat arvausten perusteella kuvattavat annokset ja Elkku sai hyvin arvaustensa perusteella pääruuan. Aurinko paistaa ikkunasta ja kesäinen grilliherkku alkaa näyttää hienolta kuvassa… illuusion ihmeellinen maailma 😀

Nikke sai kuvattavaksi pannarijälkkärin. Muut taisivat olla vähän kateellisia… ja kaikki taisivat odottaa, että pääsevät maistamaan herkkua 😀

Tämäkin kuva taas havainnollistaa nuorten Fotareiden reippautta – porukkaa ympärillä, juuri kuultu elämän ekaa kertaa kolme tärkeää pointtia ruokakuvauksesta ja sitten vain kuvaamaan!

Kuvaukset tehty, kuvapalaute annettu, enää fiilistellään päivää – mikä oli kivaa, mikä innosti, millaista oli kuvata… näitä olisin mielelläni kuunnellut enemmänkin!

Innostus näkyy – ja muistan, että Seelalle oli mielenkiintoista se, että pääsi näkemään, miten oikeasti ja konkreettisesti tehdään visuaalinen ja näyttävä ruoka-annos.

Tämä olikin yksi tavoitteemme tässä ohjelmassa: etsiä sellaisia paikkoja ja aiheita, joista nuoret innostuisivat. Siksi olin iloinen tämän jakson kokonaisuudesta.

Kaikki jaksot kuvattiin aina yhden päivän aikana, ettei Fotareiden tarvinnut olla poissa koulusta niin montaa päivää samalla viikolla. Kuvasimme syksyn 2018 aikana kaikki kymmenen jaksoa ja meillä oli kaksi viikon taukoa, joten rupeama oli melkoinen. Nuoret Fotarit jaksoivat koko matkan silti hienosti.

Yksi iso syy oli varmasti Jasmimin läsnäolo – Jasmin haki nuoriso-osaston aamuihin puvustukseen ja oli heidän kanssaan koko päivän kaikki väliajat. Porukalla synkkasi ja Jasminista oli kyllä superapu tiimille tässä projektissa 🙂

Lopuksi sitten kaikille sen herkullisen jälkkärin reseptit… itse en ole vielä pannaria tehnyt… ehkäpä sitten kesällä ihan grillissä 😀

Kiitti taas kaikille päivästä 🙂



Fotarit 4 – luontokuvauksen jaksoa tekemässä

Fotarit 4 – luontokuvauksen jaksoa tekemässä

Fotarit –ohjelman luontokuvauksen jaksoon liittyi se, etten päässyt mukaan oikeana ennakkotutkimuspäivänä. Siksipä matkustinkin Tampereella ennen edellisen jakson kuvauspäivää siten, että saatoin viettää Ritajärven luonnonsuojelualueella kokonaisen iltapäivän retkeillen. Sää oli mitä mainioin ja minulla oli hyvät eväät, joten mikäs siinä oli kierrellessä luontopolkua ja suunnitellessa kuvauspaikkoja.

Tällaisen sakin kanssa pääsin tekemään töitä viime syksynä 😀 Kiitti vaan tässäkin kohdassa Elkku, Nikke, Seela ja Fanni! Iso sydän.

Alunperin olin suunnitellut, että luontokuvauksen jakso olisi ollut hieman myöhemmin. Kun sitten kävin syyskuun alussa katselemassa toista paikkaa, joka oli ehdolla tämän jakson kuvauspaikaksi, huomasin, että vaahteroiden lehdet alkoivat jo muuttua vihreästä syksyn väreihin. Onneksi saimme vaihdettua luontokuvauksen jakson hieman aiemmin kuvattavaksi, ja näin saimme upean syysmaiseman ja vielä säänkin kuvauspäiväksi. Olimme tässäkin tapauksessa onnekkaita.

Ja kyllä nuoriso-osastostakin huomasi, että kaikki nauttivat siitä, että oltiin ulkona koko päivä. Ja ajattelin kyllä itsekin, kuinka onnekas olen, kun saan tehdä tällaista työtä.

Kuvassa porukka seikkailee metsän keskellä ohjaaja Ramin johdolla… taisi mennä tämäkin lopulta ihan nauruksi…

Luontokuvauksen jakson kuvat onnistuivat mielestäni hienosti. Elkku, Seela, Nikke ja Fanni näyttivät innostuvat kuvaamisesta. He todellla etsivät kohteita: mielenkiintoista maisemaa ja yllättävää yksityiskohtaa, eivätkä vaan tyytyneet näpsäisemään jotain. Hommassa oli taas tekemisen meininki!

On aina hienoa tehdä yhteistyötä sellaista kuvaajien kanssa, jotka paneutuvat tekemiseen. Sellaisia kuvia on ilo katsoa, joissa näkyy ajattelu ja keskittyminen ennen kuin nappia on painettu lopullisen kuvan ottamiseksi.

Tiukkaa keskittymistä, vaikka kamera surraa korvan juuressa ja Mikko hengittää niskaan…

Täyttä keskittymistä, vaikka kamera surraa ihan korvan takana ja tällä kertaa niskaan hengittäjänä on Kari.

Tältä se sitten näyttää “behind the scenes” 😀 – näistä kaikista huippukuvista saan kiittää kuvausjärjestäjänä toiminutta Ville Juvosta, joka pyynnöstäni otti näitä kuvia. Ja näistähän saatiin myös ihan pääkuvakin markkinointikäyttöön! 

… ohjaajan valvovan silmän alla..

Kuka opettaa ja ketä?

Ja sitten ne joka jakson pakolliset ryhmäselfiet… taas kerran. Muistoja, muistoja meille kaikille.

Minusta puvustus oli erityisen onnistunut tällä kerralla. Kiitos vielä Katri Mäkiselle upeista ja mukavista vaatevalinnoista. Jaksojen aikana löytyi aika monta suosikkia, jotka olisivat jääneet käyttöön kuvausten jälkeen.

Ja sitten ollaan taas niin valmiita 😀

Ja sitten oikeasti valmiina ja täydessä työn touhussa. Näitä kuvia oli kiva katsoa 🙂

Nuoriso-osastosta tehtiin aina lopuksi haastattelut, että miten oli päivä mennyt ja millaista oli ollut kuvata tämän kerran aihetta… useimmiten nämä taisivat joko katketa tai päättyä nauruun…

… nämä päättyivtä aina nauruun ja yleiseen sekoiluun. Loppuun otettiin pätkä, jossa nuoriso-osasto avasi aina kuvakisan, joka pyörii kunkin jakson jälkeen muutaman päivän YleGalaxin IG-tilillä.

Loppuun vielä luontoposeeraus ja sitten kohti seuraavaa seikkailua! Fotareiden matka jatkuu.



Fotarit 3 – lemmikkikuvauksen jaksoa tekemässä

KATSO FOTARIT JA LEMMIKKIKUVAUS YLE AREENASTA

Fotarit 3 – lemmikkikuvauksen jaksoa tekemässä

Fotarit, lemmikkikuvaus ja Reipin tila Pirkkalassa.

Kävin Reipin tilalla edellisellä viikolla tutustumassa paikkoihin. Tietenkin ensisijaisesti siksi, että tiedän sitten oikeana kuvauspäivän, mitä eläimiä tilalla on ja missä teen kuvausdemon. Hyvä oli muutenkin käydä katsomassa eläimiä vähän lähempää, kun oikeastaan pelkään yleisesti vähän eläimiä… varsinkin suurikokoisia.

Olin katsonut ennakko Reipin tilan sivuilta, että mitä eläimiä siellä on ja huomioni oli kiinnittynyt minipossuun… no, kuva oli muutaman vuoden vanha ja minipossu-Nonparelli ei sitten lopulta ollutkaan kovin mini 🙂

Kaikki tilan hevoset, lampaat ja aasit oli hauskaa nähdä, mutta katselin niitä mieluummin aidan toiselta puolelta.. pihalla juoksentelivat koirat, eivätkä ne olleet niin isoja, joten niitä harkitsin lemmikkikuvauksen kohteiksi.. sitten pihalle asteli ylväästi Pasi -kissa. Meillä synkkasi heti, koska Pasi istui rauhallisesti tallin edustalla ja tutki siitä, mitä pihapiirissä tapahtui. Näytti siltä, että Pasi pysyisi paikoillaan sen ajan, mitä meillä yleensä meni kuvausdemojen kuvaamiseen… Pasista tuli siinä kohdassa ykköskandidaatti kuvattavaksi lemmikkikuvauksen demossa.

Mutta Pasiakin enemmän ihastuin – ihan muista syistä – Pörrö -pupuun. Rääpälemäisen pieni, pörröinen, pehmeä ja syötävän suloinen pikkupupu valloitti sydämeni ja olisin voinut rapsutella tyyppiä loppupäivän 🙂 Ja kaappasinkin samaisen tyypin heti syliini kuvauspäivänä. Ja tiesin, että muutkin Fotarit hurmaantuvat Pörröstä, niinkuin sitten tapahtuikin 🙂

Välilä tosin piti keskittyä valmistautumaan itse asiaan.

Nikke Nauravainen valmiina kuvauksiin!

Luulen, että lemmikkikuvauksen jaksoa varten saatiin todellakin riittävän palojn materiaalia, sen verran kuvauksellisia elämiet olivat (ja kiinnostuneita 🙂 ). Lisäksi saatiin upea sää: aurinko paistoi koko päivän!

Reipin Tilan puolesta Elle auttoi meitä siinä, kuinka kunkin eläimen kanssa toimittiin Nikke ja Elkku saivat hyviä vinkkejä, kuinka lapmaita ohjattiin sinne minne ne haluttiin.

Ketä kiinnostaa, ketä ei 🙂

Ja sama kuvateksti uudelleen 🙂

Jos edellisille malleille riitti ruoho, niin seuraavalle pitikin olla vähän hienompaa: kauraa kippoon ja kohti kuvauksia!

Vauhdikkaat tilanteet jatkuivat, kun kuvattavaksi asettui Hilla –koira… onneksi avustajia oli riittävästi.

Malli ei vielä tiedä, kuinka päin pitäisi olla…

Kun Fanni oli saanut oman vauhdikkaan mallinsa ikuistettua, oli aika pitää Pomppu –pupua paikoillaan ja auttaa Seelaa.

.. lopulta porkkanat toimivat… kukapa voisi herkkuja vastustaa 🙂

Olipa taas päivä! Miten oltiinkin niin onnekkeita, että saatiin näin hieno sää ja voitiin olla ulkona koko päivä. Reipin Tila oli upea paikka lemmikkikuvauksen jaksolle – lemmikkejä riitti kyllä kuvattavaksi! ja Elle oli superapuri. Hän tunsi eläimet ja tiesi niiden herkut.

Päivästä jäi hieno fiilis, oli siistiä jatkaa taas kohti seuraavaa päivää.

Minäkin pääsin kuvaamaan lemmikkejä puhelimella ennakkotutkimuspäivänä. Pysyin kyllä visusti aidan takana, kun kyseessä oli isommat eläimet… 🙂

Mut olihan nämä tyypit huikeita! Mikä paikka!


Viestinnällisiä valokuvia Kristiinankaupungista – tästä työpajasta energiaa koko kesäksi

Ajatukset takaisin toukokuuhun ja Viestinnällisen valokuva -kurssin tapaamiseen Kristiinankaupunkiin!

Olipa taas kaikin puolin taas huippureissu! Kiitokset Jaskalle kaikista järjestelyistä, kiitos Kristiinankaupunki, kun olit niin kaunis paikka, kiitos säänjumalille upeasta ilmasta koko viikonlopulle ja tietty taas kerran kiitokset huippujengille, jonka kanssa oli kivaa tehdä hommia viikonloppu.

Näistä tulee niin paljon energiaa!!!

Jonkinlaisena kevään päätöksenä tai kesän avauksena toimi toukokuussa pidetty kurssitapaaminen Kristiinankaupungissa. Useasta Viestinnällisen valokuva -koulutuksen ryhmästä koottu porukka kokoontui länsirannikolle, jonne Jaakko Latva-Laturi oli organisoinut meille viikonlopun kestävän työpajan. Tällä kertaa tavoitteemme oli kuvata viestinnällisesti selkeitä ja visuaalisesti mielenkiintoisia kuvia, jotka tuovat esiin Kristiinankaupunkia kesäisenä ja viihtyisänä matkailukaupunkina (kuva: Jaakko Latva-Laturi).

Perinteiseen tapaan suunnittelutyö tehtiin porukalla kokoontumisiltana perjantaina jaskan mökillä – savustettua lohta syöden ja saunaa odotellen. Ei huono :)

Ajatuksemme oli,  että lauantaina aamupäivällä kuvaamme Kristiinankaupungin keskustassa ihmisiä siten, että kuvista välittyy iloinen ja myönteinen tunnelma ja samalla kuvauspaikka näkyy tunnistettavana. Lauantaiaamuna porukka sitten levittäytyi eri puolille kuvaamaan ja minä sain Jaskalta pyörän käyttööni. Olipa hauskaa ajella vanhalla pyörällä ympäriinsä antamassa kuvausivinkkejä ja katsomassa, miten hommat etenevät! Toista kertaa jo, ei huono!

Jaskan apuna ollut paikallinen Minna-Maria oli organisoinut meille kuvausmalleja, mutta Merituuli ja Miika bongattiin mukaan ihan sattumalta edellisenä päivänä. Mukava pariskunta, jonka upeaan puutarhaan Pertti ja Jukka pääsivät kuvaamaan.

Välillä hattupäät sitten ihmettelivät aikaansaannoksia... (kuva: Jukka Kari).

Read more


Valokuvaajanaisten virike- ja verkostoitumisiltaa viettämässä Interfotolla


Valokuvaajanaisten virike- ja verkostoitumisiltaa viettämässä

https://www.youtube.com/watch?v=Qb6MrcfdI-8&feature=youtu.be

Kevät tulee kohinalla, valon määrä lisääntyy, samoin miljöökuvausten. Toissaviikolla vietimmekin Valokuvaajanaisten virike- ja verkostoitumisiltaa Suomen Interfotolla, ja teeemana oli ajankohtaisesti vinkkejä miljöössä valaisuun ja mallien ohjaamiseen.

Ajatus tapahtumasta lähti siitä, kun kuulin jonkin aikaa sitten eräältä opiskelijaltani Facebook -ryhmästä nimeltä Valokuvaajanaiset. Koska porukka oli minulle aivan uusi, syntyi kuvamessujen aikaan idea virike- ja verkostoitumisillasta, ja sattumien kautta tästä tuli puhetta Interfoton Sami Eskonlahden kanssa. Tuumasta toimeen siis ja ilta toteutui lopulta huhtikuun lopussa :)

Virike- ja verkostoitumisiltaan saapui iloinen ja aktiivinen joukko naisia, joiden kanssa ilta hujahti mukavassa tunnelmassa alusta loppuun saakka. Aika paljon joukossa oli porukkaa, joka ei ollut nähnyt toisiaan "oikeassa elämässä" ja kasvot olivat tuttuja vain Facebookin profiilikuvista. Siksikin oli hauskaa olla mukana tällaisessa "live -tapahtumassa" :)

Tutustumista ja tekemistä oli illan teema, ja alkuesittelyjen jälkeen lähdettiinkin ulos tutkimaan sitä, kuinka valitaan kuvauspaikka, valaistaan malli ja ohjataan mallia kuvaustilanteessa, kun kyseessä on muotokuva.

Johanna oli rohkea mallimme, joka poseerasi kuvaajan käskyttämänä hienosti demotilanteessa. Kiitos vain Johannalle avusta!

Read more


Uusimmassa Kamera-lehden blogissa: Salamalla vai ilman?

VIDEO

Bloggasin juuri Kamera-lehdessä vallitsevan valon ja käsisalaman valon yhdistämisestä: kuinka käsisalamaa voi käyttää täytevalona, kun vaikkapa kuvaa henkilökuvaa ikkunan valossa? Lue lisää Kamera-lehden blogista…

Videolla havainnollistan tarkemmin, kuinka säädin täytesalaman tehoa, mitä tarkoittaa CTO -suodin ja missä asennossa käsisalama oli kameran päällä.

Tsemppiä kuvauksiin 🙂

Kuinka käyttää käsisalamaa täytevalona, kun kuvataan henkilökuva ikkunan valossa?


Urban Exploration in Tallinn – miljööhenkilökuvia toimittajille ja bloggareille sopivalla kevyellä kalustolla

https://youtu.be/qPaIl-_dp3g

Olin pari viikkoa sitten mukana toisena luennoijana, kun Canon järjesti Urban Exploration in Tallinn -tapahtuman toimittajille ja bloggareille. Aiheenani oli miljööhenkilökuvaus ja minulla oli puoli tuntia aikaa antaa vinkkejä kuulijoille ennenkuin otettiin kamerat käteen, hypättiin bussiin ja suunnattiin hylätylle, vanhalle telakalle.

Koska esitysaikani oli niin lyhyt ja näin mahdollisuuden päästä kuvaamaan mielenkiintoiseen paikkaan, pyysin päästä telakalle jo edellisenä päivänä. Laitoin viestin ystävälleni Pit Eulerille, joka olit ollut mallina jo POSE-kirjassa. Hän pyysi mukaansa pari ystäväänsä ja tällä joukolla menimme telakalle. Koska lautta saapui Tallinnaan myöhään iltapäivällä, eivätkä taksikuskit tienneet, missä telakka sijaitsi, pääsimme perille vasta auringonlaskun aikaan ja niinpä paikan päällä vallitsikin jo lähes täydellinen pimeys, koska siellä ei myöskään ollut sähköja. Sähkön puutteen tiesin jo etukäteen ja minulla olikin mukanani päävaloksi jatkuva valonlähde, Dedolight DLED 4 - BI (akkukäyttöinen) ja täytevalona käytin Canon Speedlite 600 EX-RT:a. Ajatukseni oli, että nämä valonlähteet mahtuvat kevyen kamerakaluston lisäksi reppuun ja ovat helposti mukana kuljetettavia, mikä sopii paljon liikkuville ja miljöössä jatkuvasti kuvaaville bloggareille ja toimittajille.

Lisäksi ajatukseni oli tehdä kuvaukset varsin nopeaan tahtiin kuten toimitustyössä yleensä tehdään - ja myös sen takia, että paikan päällä oli varsin viileää. Seuraavan päivän esityksessäni oli pari pointtia, jotka muistamalla saattoi parantaa henkilökuviaan, kun kuvaa lähikuvia...Read more


Sisämiljöökuvat soimaan - arvokkaassa ympäristössä Oulussa


Järjestin yhteistyössä Studio Kuution kanssa sisämiljöökuvauksen kurssin Oulussa viikko sitten. Pääsimme erään kurssilaisen ansiosta yhteen Oulun arvokkaimmista ja historiallisimmista paikoista: Lääninhallituksen rakennukseen. Suurin osa oululaisistakaan ei ollut koskaan käynyt rakennuksessa, saati kukaan meistä tamperelaisista. Mahtava paikka kurssin pitämiseen... vain kuuluisaksi mainittu talon kummitus jäi kohtaamatta.

Kuvausdemolla vihreässä salissa. Luonnonvalon ja salamavalon yhdistäminen henkilökuvauksessa.

Read more