Kuvasta kokonaisuudeksi
Oletko ajatellut kehittää kuvausosaamistasi tänä vuonna?
Jos vastasit kyllä, kuinka aiot sen tehdä?
Kuvakokonaisuuden kuvaaminen voi olla yhden tunnin kuvaus tai usean vuoden projekti. Riippumatta sen pituudesta, sinun on tärkeää valita sellainen aihe, joka kiinnostaa.
Minulla on nyt työn alla uusi projekti ja olen sen alussa. Tästä syystä nostin esiin muutama vuosi sitten Kamera-lehteen kirjoittamani artikkelin valokuvanäyttelyn ideoinnista, kuvaamisesta ja viimeistelystä näyttelyksi. Vaikkei lopputuloksena olisikaan näyttely, niin nämä vinkit toimivat minusta erilaisten projektien läpiviemiseen. Muistelen lämmöllä aikoinaan tekemääni gradua, joka perustui tähän työskentelytapaan. Samaista metodia olen käyttänyt myös jokaisessa kirjassani.
Esimerkkiartikkelin kokonaisuus koostuu muutamia vuosia sitten kuvaamistani katukuvista. Kokosin silloin New Yorkissa, Pietarissa ja Hongkongissa kuvaamistani kuvista Hetken kuvia-näyttelyn. Voit lukea näyttelystä tarkemmin tästä.
2005 näin dokumentin Henri Cartier-Bressonista ja samaan aikaan eräässä opetuskokonaisuudessa oli esillä ratkaisevan hetken-käsite. Olin siinä elämäni vaiheessa harjoitellut paljon rakennettua valoa ja siksi oli avartavaa nähdä valo ja varjo myös hetkellisissä, arkipäivän tilanteissa otetuissa kuvissa. Tämä oivallus innosti kuvaamaan kadulla Cartier-Bressonin jalanjäljissä.
Mistä innostus kumpuaa? Mihin haluaa keskittyä pidemmän aikaa? Miten jaksaa niiden hetkien yli, kun ei yhtään huvita jatkaa? Kun tekee pidemmän kuvausprojektin, voi matkan varrella saada vastauksia näihin kysymyksiin. Itselleni syntyi yksi oivallus kiinnostukseeni katukuvaukseen, kun minulta kysyttiin: kuinka voit kuvata tällaisia kuvia, joissa rajaat miten sattuu, kun kirjoissasi et tee sitä. Tajusin, että katukuvaus oli minulle vastapainoa. Se oli kuin sellaista “suurella pensselillä maalaamista”, ja se näkyi selvimmin juuri rajauksissa. Näiden kahden lisäksi uskon kiinnostukseni katukuvaukseen johtuvan myös siitä, että nautin kävelystä ja pidän tilanteiden ja ihmisten tekemisten seuraamisesta. Katukuvaus mahdollistaa nämä kaikki.
Pitkän kuvausprojektin tekemiseen kuuluu prosessimaisuus. Sen vaiheet ovat mielenkiintoisia: välillä on vauhtia, välillä ei millään synny mitään. Sitten menee pieleen tai onnistuu lähes täydellisesti! Joskus tuntuu sille, että on kiivettävä Mount Everestille ja välillä laskettelee vuolasta virtaa. Ne kaikki on koettava – sanotaanhan, että matka on tärkein – mutta muistammeko aina sen? Huomaan, että itselläni se välillä unohtuu. Olen kuitenkin oppinut käyttämään erilaisia työkaluja.
Minulla on suuri valkoinen taulu, johon kokoan projektini. Materiaali on otsikoita, alaotsikoita, teemoja, kuvia, jne. kokonaisuus riippuu työn alla olevasta projektista. Kaikki on visuaalisesti yhtä aikaa katsottavissa ja helposti muokattavissa. Tämä tapa on minulle keino pitää asiat järjestyksessä. Lisäksi se mahdollistaa projektia kehittävän ajattelun. Se myös pitää minut matkalla: näyttää, missä kohdassa olen, ja mikä on suuntani.
Lähden päämäärättömälle kävelylle suuntaan, jossa näen kauas, ja jossa ei ole melua. Ei kapeita katuja talojen varjossa tai liikennevaloissa seisomista. Minulla ei ole aikataulua, kävelen vaan. Joskus pää tyhjenee, joskus se täyttyy. Mutta kaiken kaikkiaan tuntuu sille, että tuuli puhaltaa aivojen läpi. Se selkeyttää.
Hyväksyn pääni toiminnan – joskus käy niin, että olen suunnitellut tekeväni nyt jotain tiettyä asiaa projektin eteen. Sitten huomaan, ettei hetki olekaan sopiva. Pääni ei suostu tekemään sitä, mitä haluan niiden tekevän. Silloin siirryn tekemään projektin toista kohtaa. Tässä valkea ja visuaalinen tauluni on loistava apu: näen siitä heti, mitä muuta voin tehdä. Oikeastaan, pääni kertoo yleensä se saman.
Käy lukemassa artikkeli ja hyödynnä vinkit!
Viestinnällinen valokuvaporukka vauhdissa: Pyöräliiton kuvausten tuloksia
Pyöräliiton pakkauskuvausten saldoa
Viime viikolla bloggasin siitä, kuinka teimme Viestinnällisen valokuvakourssin porukan kanssa talvisia kuvia Pyöräliitolle. Päivä oli innostava ja opettavainen meille kaikille, ja tässä nähtävissä, mitä saatiin porukalla aikaiseksi.
Pyöräliitto oli antanut meille tehtäväksi kuvata hyvällä ja iloisella tunnelmalla arkipyöräilyä talvisin, ja siten, että osassa kuvista on näkyvissä Helsinki tunnistettavana ympäristönä ja osassa ei.
Teemojamme kuvauspäivänä olivat perheen ja lapsien kuvaaminen pyöärilytunnelmissa sekä sosiaalinen kauupnkipyöräily kaverusten kesken. Lisäksi Pyöräliitolla on alkamassa uusi projekti Maahanmuuttajat pyörille, joten siihenkin tarvittiin kuvia.
Tavoitteiden ja teemojen lisäksi ohjeistin kurssilaiset siten, että jokaisesta setistä tehdään vähintään kolme erilaista visualistointia: yleiskuva, lähestymiskuva ja yksityiskohtakuva (tästä olen blogannut aiemmin Kamera-lehden blogissa.)
Koko porukka teki koko pitkän päivän töitä korkealla motivaatiolla, keskittyneisyydellä ja innolla. Samoin kaikki vapaaehtoiset mallit olivat mukana hienosti. Olen erittäin ylpeä porukan tekemisen meiningistä ja sitoutuneisuudesta tähän projektiin, koska useimmille tämä oli elämän ensimmäinen tämän kaltainen projekti. Varmasti me jokainen lähdimme tämän kuvauspäivän jälkeen koteihimme monta uutta kokemusta rikkaampana.
Kiitos kaikille :)
Viestinnällisen valokuvakurssin loppuhuipennuksena pakkaskuvauksia Pyöräliitolle
Pakkaskuvauksia Pyöräliitolle!
Viime viikonloppuna oli taas yhden projektin päätös, kun viime syksynä alkanut Viestinnällinen valokuvakoulutus kokoontui viimeistä kertaa.
Loppuhuipennuksena teimme porukalla viestinnällisiä valokuvia Pyöräliitolle. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että haluamme tukea Pyöräliiton tekemää tärkeää työtä. Mutta kukaan ei kyllä arvannut sitä, kuinka hienosti toive talvisista kuvista toteutui – kuvauspäivä oli talvinen, luminen, aurinkoinen ja mukavan rapsakka :)
Ryhmäkuvassa kuvaajat, vapaaehtoiset mallit ja Pyöräliiton porukkaa ensimmäisen kuvaussetin jälkeen.
Kiitos kuuluu jo tässä vaiheessa kaikille kuvauspäivään osallistuneille. Kaikki hoitivat hommansa hienosti. Oli upeaa olla osa tätä porukkaa!
Nyt vain kuvia odotellessa..
Nuorimmat mallit tulivat kuvauspaikalle vaunuissa ja seuraavaksi nuorimmat juuri oikeilla välineillä! Milena valmiina kuvauksiin.
Tuula ja Pertti tekivät ekaa settiä teemalla perhepyöräily.
Viimeiset yhdeksän tuntia – Pohjola-leiri Vierumäellä, osa 2
Loppuottelu on alkamassa, kohta voittajajoukkue nostaa himoitun voittopokaalin, juhlii villisti ja vie valmentajansa suihkuun. Kuvia otetaan pukukopissa, jaetaan somessa ja varusteet kasataan kassiin.
On päätöstapahtuman aika; mitalien ja palkintojen jako – ja loppuhuipennuksena ensimmäiset maajoukkuevalinnat ja tulevien valmnetajien kättelyt. Sitten onkin aika lähteä kotimatkalle. Muistojen, ohjeiden ja odotusten kera. Seuraavat harjoitukset odottavat.
Mallina ja assarina 30-luvun Hollywood Glamour -kuvauksessa
Pidimme upean POSE -tiimini kanssa yhteisen viikonlopun kesällä, ja tarkoituksena oli juhlistaa kirjan julkaisua. Ensimmäisenä iltana yhteistä matkaa muisteltiinkin, mutta jo seuraavana päivänä jo kuvattiin. Tanja, joka toimii hius- ja maskeerausalan opettajana on myös innokas valokuvauksen harrastaja, ja hän tekee parhaillaan kuvasarjaa eri vuosikymmenten naisten tyyleistä. Siispä eikun töihin :)
Valaisukaavio Hollywood Glamour -kuvassa
(1) Päävalo: Dedolight Classic 150W -halogeenivalaisin + ladonovet
(2a) Täytevalo: 1 000w -halogeenivalaisin ja (2b) kiiltävä hopea-kulta heijastin n. 1 x 2 m
(3) Korkovalot: 4 Dedolight Classic 150W -halogeenivalaisinta + ladonovet
(4) Lisävalonlähde: Dedolight Classic 150W –halogeenivalaisin + ladonovet
(5) Lisävalonlähde: Dedolight DLED 4.1 led -valaisin +ladonovet
(6) Lisävalonlähde: Dedolight DLED 4.1 led -valaisin + ladonovet
(7) Lisävalonlähde: Dedolight Ledzilla 2 led -valaisin+ ladonovet
30-luvun Hollywood Glamour -kuvauksen valaisulle on tyypillistä, että se on tehty pienillä valonlähteillä. Näin ollen valo on kovaa. Valaisut ovat myös voimakaskontrastisia ja niissä on käytetty paljon läikikästä valoa. Tämän takia mekin valitsimme käyttöömme pienet valonlähteet, Dedolightin halogeenivalaisimet, ja lisäksi myös siitä syystä, että Tanja halusi kokeilla niillä työskentelyä. Hän oli nähnyt minun käyttävän niitä muutamissa POSE -kirjan kuvauksissa.
Asennot ovat Hollywood Glamour -kuvissa usein staattisia, koska valotusajat olivat silloin pidempiä ja mallin tuli pysyä paikoillaan pidemmän aikaa. Siksi mallit usein nojailivatkin kuvissa johonkin; se auttoi pitämään asennon paremmin staattisena. Tyylin mukaisesti Tanja maalaisikin puutarhatuolina kullan väriseksi ja sellaisena se sopikin hyvin Hollwood Glamour -tyyliin. Tuoliin nojamaalla pystyin olemaan paremmin paikallani, muuta myös liioitettelemaan asentoa vaivattomammin. Asennon liioittelevuus on myös yksi tyypillinen Hollywwod Glamour -tyylin piirre.Read more
Valokuvauskoulutusta – Mestariluokka Porvoossa
Ryhmämme yhteispotretissa. Ylärivissä Tomi Kallio (Studio Potretti, Orimattila) ja Sami Reivinen (Valokuvaamo KLIK, Tampere). Eturivissä Johanna Uusitalo (Foto-Friitala, Ulvila), Oscar Lindell (Studio Lindell, Porvoo) ja minä. Kuvan otti Pauliina Lindell.
Kaikki lähti vain huulenheitosta ja menneiden muistelusta. Noin kymmenen vuotta sitten olin mukana silloisen mestariluokan valokuvauskoulutuksessa Porvoossa, jonka järjesti paikallinen kuvaamo Studio Lindell. Tällöin järjestelyistä vastasivat Antero ja Pauliina Lindell. Oscar Lindell oli silloin vielä teinipoika, mutta pyöri mukana kuvioissa ahkerasti. Sittemmin aikaa on kulunut ja nyt Oscar vastaa studiosta yhdessä siskonsa Pauliinan kanssa. Olen työskennellyt sittemmin Oscarin kanssa ja viime keväänä hän alkoi muistella menneitä... Oscar ei kuitenkaan ole vaan sanojen mies, vaan hän todella laittoi tuulemaan. Syyskuussa kokoonnuimme Porvooseen jälleen -emme menneitä muistelemaan, vaan kouluttautumaan ja tekemään tavoitteellisesti parempia valokuvia kuin aiemmin olemme tehneet.Read more
Muotokuvamaailma-valokuvanäyttely Tampereella
Tampereella on kesän aikana mahdollisuus vierailla suomalaista muotokuvaa esittelevässä näyttelyssä Finlaysonin alueella Galleria Nottbeckissa. Näyttely on 27 valokuvaajan yhteisnäyttely, jonka on koonnut Nina Tiitto Ninan Kuvamaailmasta.
Osallistuin näyttelyyn kolmella kuvalla, jotka ovat osa Jypin naisten jääkiekkojoukkueelle tekemääni vuosikalenteria.
Erään kuvan tarina – Italian State of Mind
"Minua sanotaan skootteri-Kariksi." Näin minulle esittäydyttiin joitakin vuosia sitten suositussa tamperelaisessa Kahvila Runossa, jossa toisilleen vieraat ihmiset alkavat jutella toisilleen ja heistä muodostuu ystäviä. "Kerään kaikenlaista skoottereihin liittyviä esineitä ja asioita. Jos törmäät johonkin mielenkiintoisiin, voit jättää ne tähän tiskille. Runolaiset tietävät kyllä kenelle esineet ovat menossa."
Kaupungin kesäkulmilla
Kuuman alkukesän mainingeissa syntyi idea kesäisestä kuvakisaststa ja mieleeni juolahti yhteistyö paikallisen Kaupunkilehti Torin kanssa. Lenkillä syntynyt idea jalostui Torin toimitusjohtajan Mervi Juutilaisen, päätoimittaja Sasu Karjalaisen ja tuottaja Armi Niemelän kanssa yhteistyössä kaikille avoimeksi kesäiseksi valokuvakilpailuksi. Tori -nimen ja siihen liittyen mielikuvien perusteella nimeksi kisalle tuli "Kaupungin kesäkulmilla". Ajatuksena oli, millaisia tunnelmia, fiiliksiä, tarinoita ja ihmisiä kesäisillä kaupungin kaduilla liikkuu ja näkyy vai tapahtuuko kesällä kaikki vain mökeillä ja maaseudulla.. Pääpalkintona on tietenkin VaVin järjestämä valokuvauskurssi tulevana syksynä.