Kuvasta kokonaisuudeksi

Oletko ajatellut kehittää kuvausosaamistasi tänä vuonna?
Jos vastasit kyllä, kuinka aiot sen tehdä?

Kuvakokonaisuuden kuvaaminen voi olla yhden tunnin kuvaus tai usean vuoden projekti. Riippumatta sen pituudesta, sinun on tärkeää valita sellainen aihe, joka kiinnostaa.

Minulla on nyt työn alla uusi projekti ja olen sen alussa. Tästä syystä nostin esiin muutama vuosi sitten Kamera-lehteen kirjoittamani artikkelin valokuvanäyttelyn ideoinnista, kuvaamisesta ja viimeistelystä näyttelyksi. Vaikkei lopputuloksena olisikaan näyttely, niin nämä vinkit toimivat minusta erilaisten projektien läpiviemiseen. Muistelen lämmöllä aikoinaan tekemääni gradua, joka perustui tähän työskentelytapaan. Samaista metodia olen käyttänyt myös jokaisessa kirjassani.

Esimerkkiartikkelin kokonaisuus koostuu muutamia vuosia sitten kuvaamistani katukuvista. Kokosin silloin New Yorkissa, Pietarissa ja Hongkongissa kuvaamistani kuvista Hetken kuvia-näyttelyn. Voit lukea näyttelystä tarkemmin tästä.

2005 näin dokumentin Henri Cartier-Bressonista ja samaan aikaan eräässä opetuskokonaisuudessa oli esillä ratkaisevan hetken-käsite. Olin siinä elämäni vaiheessa harjoitellut paljon rakennettua valoa ja siksi oli avartavaa nähdä valo ja varjo myös hetkellisissä, arkipäivän tilanteissa otetuissa kuvissa. Tämä oivallus innosti kuvaamaan kadulla Cartier-Bressonin jalanjäljissä.

Mistä innostus kumpuaa? Mihin haluaa keskittyä pidemmän aikaa? Miten jaksaa niiden hetkien yli, kun ei yhtään huvita jatkaa? Kun tekee pidemmän kuvausprojektin, voi matkan varrella saada vastauksia näihin kysymyksiin. Itselleni syntyi yksi oivallus kiinnostukseeni katukuvaukseen, kun minulta kysyttiin: kuinka voit kuvata tällaisia kuvia, joissa rajaat miten sattuu, kun kirjoissasi et tee sitä. Tajusin, että katukuvaus oli minulle vastapainoa. Se oli kuin sellaista “suurella pensselillä maalaamista”, ja se näkyi selvimmin juuri rajauksissa. Näiden kahden lisäksi uskon kiinnostukseni katukuvaukseen johtuvan myös siitä, että nautin kävelystä ja pidän tilanteiden ja ihmisten tekemisten seuraamisesta. Katukuvaus mahdollistaa nämä kaikki.

Pitkän kuvausprojektin tekemiseen kuuluu prosessimaisuus. Sen vaiheet ovat mielenkiintoisia: välillä on vauhtia, välillä ei millään synny mitään. Sitten menee pieleen tai onnistuu lähes täydellisesti! Joskus tuntuu sille, että on kiivettävä Mount Everestille ja välillä laskettelee vuolasta virtaa. Ne kaikki on koettava – sanotaanhan, että matka on tärkein – mutta muistammeko aina sen? Huomaan, että itselläni se välillä unohtuu. Olen kuitenkin oppinut käyttämään erilaisia työkaluja.

Minulla on suuri valkoinen taulu, johon kokoan projektini. Materiaali on otsikoita, alaotsikoita, teemoja, kuvia, jne. kokonaisuus riippuu työn alla olevasta projektista. Kaikki on visuaalisesti yhtä aikaa katsottavissa ja helposti muokattavissa. Tämä tapa on minulle keino pitää asiat järjestyksessä. Lisäksi se mahdollistaa projektia kehittävän ajattelun. Se myös pitää minut matkalla: näyttää, missä kohdassa olen, ja mikä on suuntani.

Lähden päämäärättömälle kävelylle suuntaan, jossa näen kauas, ja jossa ei ole melua. Ei kapeita katuja talojen varjossa tai liikennevaloissa seisomista. Minulla ei ole aikataulua, kävelen vaan. Joskus pää tyhjenee, joskus se täyttyy. Mutta kaiken kaikkiaan tuntuu sille, että tuuli puhaltaa aivojen läpi. Se selkeyttää.

Hyväksyn pääni toiminnan – joskus käy niin, että olen suunnitellut tekeväni nyt jotain tiettyä asiaa projektin eteen. Sitten huomaan, ettei hetki olekaan sopiva. Pääni ei suostu tekemään sitä, mitä haluan niiden tekevän. Silloin siirryn tekemään projektin toista kohtaa. Tässä valkea ja visuaalinen tauluni on loistava apu: näen siitä heti, mitä muuta voin tehdä. Oikeastaan, pääni kertoo yleensä se saman.

 

Käy lukemassa artikkeli ja hyödynnä vinkit!


Näytä ikkunan valolla itsesi ja ilmeesi etäneuvottelussa

Näytä ikkunan valolla itsesi ja ilmeesi etäneuvottelussa

Olemme ehkä nyt siinä vaiheessa etäneuvottelujen ja -opetuksen osalta, että ollaan tyytyväisiä, kun on saatu etäyhteydet toimimaan. Tämän jälkeen myös laadulla alkaa olla väliä: yhteyksien toimivuus, äänen toimivuus ja kuvan laatu. Kanssakäymisessä sanat kertovat osan viestistä, joita sitten ilmeet, eleet ja äänenpainot tukevat. Jos etäneuvottelun äänestä tai kuvasta ei saa kunnolla selvää, on viestien välittyminen vaikeampaa.

Kuvan osalta on tärkeää, että

  • kasvoillesi lankeaa jostain riittävästi valoa, eli hyödynnä IKKUNAN VALOA.
  • kasvoillesi lankeava valo on pehmeää, näin kuva näyttää paremmalta.
  • kasvosi näkyvät kuvassa vaaleina, jotta ilmeet erottuvat.
  • mitään kummallista ei "kasva" päästäsi (lisävinkkinä).

 

Read more


Photography for Scientists – Miksi tutkija tarvitsee erilaisia kuvia projektistaan?

Aalto Materials Platform on järjestänyt jo pariin kertaan valokuvauksen kurssin tutkijoille, sitä ennen kurssin järjesti School of Science.

Idea kurssille lähti Robin Rasilta, joka oli sitä mieltä, että tutkijat tarvitsevat erilaisia kuvia projekteistaan. Tästä en voisi olla enempää samaa mieltä. Nyt neljän kurssin jälkeen sain nähdä konkreettisia tuloksia kuvien käytöstä. Enkä nyt puhu vain kurssin päättäneestä valokuvanäyttelystä.

Akatemiatutkija Kati Miettunen  poseeraa ottamansa kuvan edessä loppunäyttelyssä.
Näyttelyn lisäksi kurssilla otetut kuvat ovat olleet jo lehdistötiedoitteissa ja presentaatiokäytössä. Lisäksi hän on jo ohjeistanut post doc –tutkijoitaan kirjoittamaan tutkimussuunnitelmaan, missä vaiheissa näytteet, prosessit, tekeminen jne jne kuvataan.

Tämä on ollut Photography for Scientists –valokuvauskurssin tavoite: tutkijoille syntyy kuvapankki, jossa on erilaisia kuvia projektista ja joita voi sitten käyttää eri käyttötarkoituksiin.

"On mielenkiintoista mennä esittelemään tutkimusta, kun voi käyttää juuri oikeita kuvia visualisoimassa asiasisältöjä yleisten kuvapankkikuvien sijasta."

Eikä Kati ole ollut ainoa –myös tämä kuva on jo ollut presentaatiokäytössä.

Photography for Scientists –valokuvauskurssin näyttely LQ Aulassa, Aalto yliopistolla (Väre)

Suunnittelimme myös näyttelyn itse: olimme viimeisellä kurssikerralla näyttelytilassa työkopiolaatuisten printtien kanssa ja mietimme yhdessä, mikä kuva mihinkin tulee. Sen jälkeen upeaa työtä tekivät Valeria Azovskaya ja Glen Forde näyttelykuvien saattamisessa lopulliseen muotoon ja itse näyttelyn ripustamisessa :)


Iisalmen immeisiä –valokuvauksen kesäkurssilla

Iisalmen immeisiä –valokuvauksen kesäkurssin tavoite oli löytää malleiksi paikallisia ihmisiä ja kuvata heidät paikoissa, joissa tunnistaa Iisalmen.

Olin haaveillut jo pidempään, että voisin pitää tällaisen kurssin ja Iisalmi oli juuri sopivan kokoinen kaupunki järkätä tällainen kurssi. Ja nyt sitten tänä kesänä kurssi toteutettiin, kiitokset siitä Snellman kesäyliopistolle! –ja erityiskiitokset kaikille malleille!

Tällaisia kuvia kurssilaiset ottivat – ja suurin osa kuvasi ensimmäistä kertaa ihmisiä!

Iisalmen immeiset pääsivät myös paikallislehteen kuviensa kanssa

Ensin kuvattiin immeisiä, sitten toteutettiin näyttely alusta loppuun

Näyttelyn kokoaminen oli osa kurssiohjelmaa ja viimeisenä kurssipäivänä kuvista rakennettiinkin sitten näyttely Iisalmen Kulttuurikeskuksen ala-aulaan.

Tekijät paikallislehden haastattelussa

Iisalmen Sanomien toimittaja kävi haastattelemassa kuvaajia ja paikalla oli myös viikon aikana mukana olleita malleja.

Avajaishuumaa Kultturikeskuksella

Kurssimme huipentui näyttelyn avajaisiin, jonne myös suuri osa malleistamme saapui katsomaan, mitä olimme saaneet aikaan kurssin aikana.

Iisalmen rohkea nuoriso!

Tää oli mahtavaa rohkeutta – tapasin 11-vuotiaan Eetin ja hänen äitinsä Iisalmen torilla jätskikioskilla ja pyysin Eetiä mukaan malliksi. Ja niin vaan nuori mies totesti, että kyllä hän tulee. Ja kaveri Matias pääsi sitten myös mukaan mallin hommiin.

Keskellä Iisalmen Super-Sari, jonka kanssa kurssi järkättiin yhdessä – kiitokset taas yhteistyöstä :)

Minusta hienointa tässä projektissa oli:

  • kurssilaisia oli 10, joista suurin osa ei ole oikeastaan kuvannut henkilöitä aiemmin
  • suurin osa kurssilaisista ei myöskään ollut aiemmin kuvannut tavalla, että kuva suunnitellaan etukäteen, mm. valaisun osalta (meillähän oli tavoitteena harjoitella kuvattavien kohtaamisen lisäksi miljööhenkilökuvauksen valaisua erilaisissa vallitsevan valon valo-olosuhteissa, mm. suora auringonvalo)
  • mallit olivat tavallisia ihmisiä, jotka poimittiin mukaan joko Facen kautta tai kadulla kysymällä
  • tapasimme päivittäin mallimme, heidät jaettiin kuvauspareille satunnaisesti. Tämän jälkeen kuvattavat kertoivat, missä haluavat, että kuva otetaan ja sitten lähdettiin tekemään. Eli valmistautumisaikaa oli vähän ja tilanteeseen piti kuvaajankin heittäytyä (ja suurin osa ei tosiaan ollut tehnyt tätä koskaan aiemmin)
  • ja aina meillä oli myös tehtävä briiffi: jokaisessa kuvassa tulee Iisalmen näkyä tunnistettava ja kuvattavaa tulee ohjata siten, että kuvassa näkyy myös toivottu tunnetila. Ja lisäksi valaisu, mallin asettelu, kuvauskorkeus, mahdollinen rekvisiitta, kolmiuloitteisuuden hyödyntäminen
 

Kun siis tarkastelee kuvia tästä viitekehyksestä, niin mielestäni kurssilaiset onnistuivat tässä projektissa huikealla tavalla!


Näin tehtiin Valaisua Valtiosalissa -artikkeli Kameralehteen

Minua pyydettiin tekemään uusimpaan Kamera-lehteen opetusartikkeli valaisusta. Kun sitten mietin, millaisen jutun tekisin, niin mieleeni tuli, että olisipa mielenkiintoista kuvata miljööhenkilökuva paikassa, jonne ei välttämättä tule muuten mentyä... siitä lähti idea Valaisua Valtiosalissa -artikkeliin.

Valo ja valaisuhan on intohimoni, ja siksi tätäkin juttua oli hauskaa lähteä tekemään. Ennen ja jälkeen –kuvat havainnollistavat hyvin, mitä lisävalaisulla voi tehdä... olen avannut koko kuvausprosessin Kamera-lehdessä (03/2019), joten siitä voi lukea mm.

  • miksi kuvauspaikaksi valikoitui Valtiosali
  • millainen kuva oli tavoitteena
  • miten suunnittelin valaisun
  • miten suunnittelin ja päätin muut kuvan visualisointiin liittyvät yksityiskohdat

Alla kuitenkin muutamia toimintakuvia, joista kokonaisuus hahmottuu (kuvat: Minna Palmén).

Tehtiin töitä valvovan silmän alla... sain kuvausluvan sillä ehdolla, että Salolaisen avustaja Tommi Pyykkö valvoo toimintaa koko ajan.

Välillä Tommi joutui myös testimalliksi.

Kuvauspaikan valintaan vaikutti haluamani visualisoinnin lisäksi se, että kulkuyhteyden salista käytävään oli säilyttävä koko kuvauksen ajan.

Kuvauskin tehtiin valvovan silmän alla... Tommi vahtii, ettei kukaan ohikulkija törmää lamppuihin...

Pertti Salolainen on myös innokas kuvaaja, ja olemmekin tavanneet aiemmin juuri valokuvauksen merkeissä. Tämän takia loppuun tehtiin kuva myös kameran kanssa...

...ja siitä kuvasta tuli mielestäni hauska. Ja ehkäpä jopa enemmän sellainen, mikä kertoo Salolaisen fiiliksistä ja tekemisen kohteista tuleville eläkepäiville.

Ja lopuksi perinteinen ryhmäkuva. Kiitokset tiimille ja ISO erityiskiitos Minnalle avustamisesta :)


Fotarit 7 – kaverin kivaa harrastusta kuvaamassa

Fotarit 3 – kaverin kivaa harrastusta kuvaamassa

Entisenä kiekkoilijana olisin mielelläni tehnyt tämän jakson jäähallissa ja jääkiekon parissa, mutta tuotantotiimin “nuoriso-osasto” oli sitä mieltä, että se ei välttämättä ole hyvä vaihtoehto… ja olihan minun oltava lopulta samaa mieltä.

Kun suunnittelimme Fotarit –ohjelmaa, oli meillä YLE:n puolesta työpaja, jossa mietittiin, miltä ohjelma näyttää ja kuulostaa. Mietimme mm. erilaisia adjektiiveja, mitkä kuvaavat ohjelmaa. Suuresta joukosta adjektiiveja valitsimme viisi ja niiden joukossa olivat mm. ilmava, hyvä fiilis ja hipsterillinen. Joten näillä perusteilla jääkiekko sivuutettiin ja päästiin kiipeilyn pariin – eipä kyllä haitannut, kun itsekin oppi uutta uudesta lajista. Ja kun katsoi, millä riemulla Seela, Fanni, Elkku ja Nikke kiipeilivät, niin oltiinhan todellakin valittu oikea paikka! Ja luulenpa, että meitä vähän vanhempia harmitti, kun me oltiin vaan “maassa” kameroiden ja muiden välinedien takana. Fotarit –ohjelman 7.osa kuvattiin siis Tampereen Kiipeilykeskuksessa ja kiipeilymestarina toimi Antti.

Sitten ollaankin lähes valmiita aloittamaan opetusosuus ja kolme tärkeää pointtia, mitkä kannattaa huomioida, kun kuvaa kaveria tekemässä jotain kivaa! (Kuvat: Jasmin Beloued).

Antti saikin sitten kiivetä useaan kertaan, että saatiin kaikki kolme pointtia havainnollistettua, mutta hyvin homma sujui.

Kuvauspäivät olivat pitkiä ja välillä oli kerättävä energiaa. Olin varannut jokaiselle kerralle teemaan sopivia karkkeja välivirkistykseksi – tällä kertaa mukana oli erilaisia “köysiä”.

Opetuksen ja kiipeilyn jälkeen oli sitten kuvausosuus – näytti kyllä siltä, että sekä kuvaajalla että mallilla oli hauskaa (kuvat: Tiina Puputti).

Kuvaukset tehty ja sitten taas kuvapalautteen pariin… (kuvat: jasmin Beloued).

.. ja tietenkin tositoimia odotellessa perinteinen ryhmäkuva!

… ja taas välitekemistä ryhmäkuvan merkeissä..

Muutakin välipuuhaa…

Välillä piti olla lähes paikoillaan ja pohtia, millaista oli tänään kuvata…

… ja sitten taas mentiin loppuhuipennukseen…


Fotarit 6 – Suuren kohteen kuvaaminen

FOTARIT JA SUUREN KOHTEEN KUVAAMINEN YLE AREENASSA

Fotarit 6 – suurta kohdetta kuvaamassa

Matkoilla kuvaamme puhelimella mm. rakennuksia ja muistomerkkejä. Tällä kertaa emme voineet lähteä Pariisiin kuvaamaan Eiffel-tornia, joten mietimme, missä voisimme Pirkanmaalla kuvata suuri kohteita siten, että katto olisi päämme päällä sateen varalta ja kohteet olisivat nuorista kiinnostavia. Mieleen tuli Satakunnan lennosto ja Hornetit – ja eikun vain ottamaan yhteys tuttavaani Antti Rautioon, joka työskentelee Hornetien koelentäjänä.

Tätä kautta päästiin tutustumaan paikkaan ja pääsin katsomaan, voisimmeko toteuttaa jakson siellä… ja kyllähän Pirkkalasta löytyi sitten näyttävä ja kuvauksellinen halli, johon saatiin visuaalisesti hienoon muodostelmaan muutamia eri konetyyppejä. Täydellinen lokakaatio Fotarit -ohjelmalle ja suurten kohteiden kuvaamiselle – ja taatusti myös jännittävä. Meille kaikille.

Satakunnan lennoston puolesta mukana oli Hornetien koelentäjä Mikko “Tango” Kankaisto, joka veti osuutensa superhyvin. Ja kyllä Fotareilla riitti kysyttävää, ja Mikkohan vastailla mainiolla Tampereen murteellaan, mikä on aina savolaisen ja 15 vuotta Tampereella asuneen korvissa yhtä kotoisaa (kuvat: Ville Juvonen).

Esittelykierros aloitettiin harjoituskone Vinkasta, siitä edettiin Pilatuksen luo…

… ja lopulta päädyttiin “syömähampaan”, eli Hornetin luo.

… ilmeet kertovat kaiken!

Tutustumiskierroksen jälkeen oli aika aloittaa hommat… ja taas me ollaan niin valmiita…

.. no kyllä me oikeasti oltiin koko ajan valmiudessa aloittamaan kolmen tärkeän pointin havainnollistaminen – eli mitä kannattaa huomioida, kun haluaa kuvata jännittävän kuvan suuresta kohteesta.

.. ja sitten taas tositoimiin täydellä keskittymisellä. Ja taas ilmeet kertovat kaiken (kuvat: Tiina Puputti).

… kyllä hymyjäkin väliin mahtui.

Tällä tiimillä mentiin tämä setti!

Isot kiitokset Satakunnan lennostolle, Antti Rautiolle, Tiina Koivistolle ja Mikko Kankaistolle. Ilman teitä koko homma olisi jäänyt tekemättä!

Superkiitokset koko YLE:n tiimille tästäkin päivästä ja erityiskiitokset Fotarit –nuoriso-osastolle taas kerran toimeliaasta tekemisestä. Teitä on huippua seurata!



Fotarit 5 – ruokakuvauksen jaksoa tekemässä

KATSO FOTARIT JA RUOKAKUVAUS YLE AREENASTA

Fotarit 5 – ruokakuvauksen jaksoa tekemässä

Fotarit, päivä paketissa taas kerran ja aika ottaa se virallinen ryhmäkuva porukasta! – Mutta mitä tapahtuikaan “kulissien takana”, kun teimme Fotarit –ohjelman ruokakuvauksen jaksoa?

Ruokakuvauksen jakso, Tehdas 108 Nokialla ja Tampereen oma kokki Santeri Vuosara – siinä oli hyvät ainekset lähteä tekemään Fotarit –ohjelman viidettä osaa.

En ole koskaan ollut kovin innokas ruuanlaittaja. Se osa on langennut perheessämme siskolleni, joka on ollut aina innokas kokkaaja ja leipoja. Jossain kohdassa kuitenkin innostuin ja kävin muutamilla kokkauskursseilla Tampereella. Siellä tapasin Santerin, joka veti kyseisiä kursseja. Taisin olla ainakin kalakurssilla ja Kreetalaisilla kyläjuhlilla. Mukavaa oli ja mukaan tarttui myös hyviä reseptejä.

Santeri tulikin mieleeni, kun aloimme suunnitella ruokakuvauksen jaksoa. Sanavalmis, iloinen ja tamperelainen kokki oli ykkösvaihtoehtoni tähän jaksoon ja onneksi saimme lopulta Santerin mukaan.

Ohjaaja-Ramin haave oli toteuttaa ruokakuvauksen jakso grillaushenkisesti pihalla, mutta koska teimme sarjaa syksyllä 2018, ei siihen aikaan enää ollut kovin kesäistä ja lämmintä. Näinpä sitten senkin, että grillata voi myös sisällä 😀

Tykkäsin Santerin ajatuksesta rakentaa menu siten, että siinä on yksinkertaisia raaka-aineita. Kala taisi olla Näsijärvestä ja muurahaiset kävi metsästä “poimimassa” kuvausjärjestäjämme Ville.

Kun selvisi, että osana menua on myös paahdettuja muurahaisia, taisi Seela järkyttyä aikalailla, mutta kun  kamerat kävivät, maistoi hänkin muurahaisia reippaasti. Eikä maku tainnut järkyttää enää kovin pahasti. Tämä kyllä taas kertoo tän porukan tekemisen meiningistä!

Jotenkin minusta näytti myös, että nuoriso-osato innostui ruokakuvauksesta – tai ainakin ruuasta 😀 Tätä jaksoa oli hauskaa tehdä.

Oikeastaan kuvauspäivä oli harmaa ja vettä tihkutti taivaalta, mutta sehän ei näy kuvassa, eikö!

Valaisijamme Helena kävi pystyttämässä järeän päivänvalo-lampun ulos, joten saimme kuvausdemoon ja Fotareille oiken hienon, kovan auringonvalon kuvauksiin. Kyllä pintojen rakenteet näyttivät hienoilta!

Elkku pääsi kuvaamaan pääruokaa – kun Sateri arvuutteli, mikä kala on kyseessä, keksi Elkku klassikon, joka jä elämään. Ahna.

Jotenkin arvuutteluja kuunnellessa tuli mieleeni OKL:n maantiedon opintoihin kuulunut kalojen tunnistustentti, joka meni kyllä vähän samalla tavalla kuin Elkulla, Nikellä ja Seelalla…

Fotarit saivat arvausten perusteella kuvattavat annokset ja Elkku sai hyvin arvaustensa perusteella pääruuan. Aurinko paistaa ikkunasta ja kesäinen grilliherkku alkaa näyttää hienolta kuvassa… illuusion ihmeellinen maailma 😀

Nikke sai kuvattavaksi pannarijälkkärin. Muut taisivat olla vähän kateellisia… ja kaikki taisivat odottaa, että pääsevät maistamaan herkkua 😀

Tämäkin kuva taas havainnollistaa nuorten Fotareiden reippautta – porukkaa ympärillä, juuri kuultu elämän ekaa kertaa kolme tärkeää pointtia ruokakuvauksesta ja sitten vain kuvaamaan!

Kuvaukset tehty, kuvapalaute annettu, enää fiilistellään päivää – mikä oli kivaa, mikä innosti, millaista oli kuvata… näitä olisin mielelläni kuunnellut enemmänkin!

Innostus näkyy – ja muistan, että Seelalle oli mielenkiintoista se, että pääsi näkemään, miten oikeasti ja konkreettisesti tehdään visuaalinen ja näyttävä ruoka-annos.

Tämä olikin yksi tavoitteemme tässä ohjelmassa: etsiä sellaisia paikkoja ja aiheita, joista nuoret innostuisivat. Siksi olin iloinen tämän jakson kokonaisuudesta.

Kaikki jaksot kuvattiin aina yhden päivän aikana, ettei Fotareiden tarvinnut olla poissa koulusta niin montaa päivää samalla viikolla. Kuvasimme syksyn 2018 aikana kaikki kymmenen jaksoa ja meillä oli kaksi viikon taukoa, joten rupeama oli melkoinen. Nuoret Fotarit jaksoivat koko matkan silti hienosti.

Yksi iso syy oli varmasti Jasmimin läsnäolo – Jasmin haki nuoriso-osaston aamuihin puvustukseen ja oli heidän kanssaan koko päivän kaikki väliajat. Porukalla synkkasi ja Jasminista oli kyllä superapu tiimille tässä projektissa 🙂

Lopuksi sitten kaikille sen herkullisen jälkkärin reseptit… itse en ole vielä pannaria tehnyt… ehkäpä sitten kesällä ihan grillissä 😀

Kiitti taas kaikille päivästä 🙂



Fotarit 4 – luontokuvauksen jaksoa tekemässä

Fotarit 4 – luontokuvauksen jaksoa tekemässä

Fotarit –ohjelman luontokuvauksen jaksoon liittyi se, etten päässyt mukaan oikeana ennakkotutkimuspäivänä. Siksipä matkustinkin Tampereella ennen edellisen jakson kuvauspäivää siten, että saatoin viettää Ritajärven luonnonsuojelualueella kokonaisen iltapäivän retkeillen. Sää oli mitä mainioin ja minulla oli hyvät eväät, joten mikäs siinä oli kierrellessä luontopolkua ja suunnitellessa kuvauspaikkoja.

Tällaisen sakin kanssa pääsin tekemään töitä viime syksynä 😀 Kiitti vaan tässäkin kohdassa Elkku, Nikke, Seela ja Fanni! Iso sydän.

Alunperin olin suunnitellut, että luontokuvauksen jakso olisi ollut hieman myöhemmin. Kun sitten kävin syyskuun alussa katselemassa toista paikkaa, joka oli ehdolla tämän jakson kuvauspaikaksi, huomasin, että vaahteroiden lehdet alkoivat jo muuttua vihreästä syksyn väreihin. Onneksi saimme vaihdettua luontokuvauksen jakson hieman aiemmin kuvattavaksi, ja näin saimme upean syysmaiseman ja vielä säänkin kuvauspäiväksi. Olimme tässäkin tapauksessa onnekkaita.

Ja kyllä nuoriso-osastostakin huomasi, että kaikki nauttivat siitä, että oltiin ulkona koko päivä. Ja ajattelin kyllä itsekin, kuinka onnekas olen, kun saan tehdä tällaista työtä.

Kuvassa porukka seikkailee metsän keskellä ohjaaja Ramin johdolla… taisi mennä tämäkin lopulta ihan nauruksi…

Luontokuvauksen jakson kuvat onnistuivat mielestäni hienosti. Elkku, Seela, Nikke ja Fanni näyttivät innostuvat kuvaamisesta. He todellla etsivät kohteita: mielenkiintoista maisemaa ja yllättävää yksityiskohtaa, eivätkä vaan tyytyneet näpsäisemään jotain. Hommassa oli taas tekemisen meininki!

On aina hienoa tehdä yhteistyötä sellaista kuvaajien kanssa, jotka paneutuvat tekemiseen. Sellaisia kuvia on ilo katsoa, joissa näkyy ajattelu ja keskittyminen ennen kuin nappia on painettu lopullisen kuvan ottamiseksi.

Tiukkaa keskittymistä, vaikka kamera surraa korvan juuressa ja Mikko hengittää niskaan…

Täyttä keskittymistä, vaikka kamera surraa ihan korvan takana ja tällä kertaa niskaan hengittäjänä on Kari.

Tältä se sitten näyttää “behind the scenes” 😀 – näistä kaikista huippukuvista saan kiittää kuvausjärjestäjänä toiminutta Ville Juvosta, joka pyynnöstäni otti näitä kuvia. Ja näistähän saatiin myös ihan pääkuvakin markkinointikäyttöön! 

… ohjaajan valvovan silmän alla..

Kuka opettaa ja ketä?

Ja sitten ne joka jakson pakolliset ryhmäselfiet… taas kerran. Muistoja, muistoja meille kaikille.

Minusta puvustus oli erityisen onnistunut tällä kerralla. Kiitos vielä Katri Mäkiselle upeista ja mukavista vaatevalinnoista. Jaksojen aikana löytyi aika monta suosikkia, jotka olisivat jääneet käyttöön kuvausten jälkeen.

Ja sitten ollaan taas niin valmiita 😀

Ja sitten oikeasti valmiina ja täydessä työn touhussa. Näitä kuvia oli kiva katsoa 🙂

Nuoriso-osastosta tehtiin aina lopuksi haastattelut, että miten oli päivä mennyt ja millaista oli ollut kuvata tämän kerran aihetta… useimmiten nämä taisivat joko katketa tai päättyä nauruun…

… nämä päättyivtä aina nauruun ja yleiseen sekoiluun. Loppuun otettiin pätkä, jossa nuoriso-osasto avasi aina kuvakisan, joka pyörii kunkin jakson jälkeen muutaman päivän YleGalaxin IG-tilillä.

Loppuun vielä luontoposeeraus ja sitten kohti seuraavaa seikkailua! Fotareiden matka jatkuu.



Fotarit 3 – lemmikkikuvauksen jaksoa tekemässä

KATSO FOTARIT JA LEMMIKKIKUVAUS YLE AREENASTA

Fotarit 3 – lemmikkikuvauksen jaksoa tekemässä

Fotarit, lemmikkikuvaus ja Reipin tila Pirkkalassa.

Kävin Reipin tilalla edellisellä viikolla tutustumassa paikkoihin. Tietenkin ensisijaisesti siksi, että tiedän sitten oikeana kuvauspäivän, mitä eläimiä tilalla on ja missä teen kuvausdemon. Hyvä oli muutenkin käydä katsomassa eläimiä vähän lähempää, kun oikeastaan pelkään yleisesti vähän eläimiä… varsinkin suurikokoisia.

Olin katsonut ennakko Reipin tilan sivuilta, että mitä eläimiä siellä on ja huomioni oli kiinnittynyt minipossuun… no, kuva oli muutaman vuoden vanha ja minipossu-Nonparelli ei sitten lopulta ollutkaan kovin mini 🙂

Kaikki tilan hevoset, lampaat ja aasit oli hauskaa nähdä, mutta katselin niitä mieluummin aidan toiselta puolelta.. pihalla juoksentelivat koirat, eivätkä ne olleet niin isoja, joten niitä harkitsin lemmikkikuvauksen kohteiksi.. sitten pihalle asteli ylväästi Pasi -kissa. Meillä synkkasi heti, koska Pasi istui rauhallisesti tallin edustalla ja tutki siitä, mitä pihapiirissä tapahtui. Näytti siltä, että Pasi pysyisi paikoillaan sen ajan, mitä meillä yleensä meni kuvausdemojen kuvaamiseen… Pasista tuli siinä kohdassa ykköskandidaatti kuvattavaksi lemmikkikuvauksen demossa.

Mutta Pasiakin enemmän ihastuin – ihan muista syistä – Pörrö -pupuun. Rääpälemäisen pieni, pörröinen, pehmeä ja syötävän suloinen pikkupupu valloitti sydämeni ja olisin voinut rapsutella tyyppiä loppupäivän 🙂 Ja kaappasinkin samaisen tyypin heti syliini kuvauspäivänä. Ja tiesin, että muutkin Fotarit hurmaantuvat Pörröstä, niinkuin sitten tapahtuikin 🙂

Välilä tosin piti keskittyä valmistautumaan itse asiaan.

Nikke Nauravainen valmiina kuvauksiin!

Luulen, että lemmikkikuvauksen jaksoa varten saatiin todellakin riittävän palojn materiaalia, sen verran kuvauksellisia elämiet olivat (ja kiinnostuneita 🙂 ). Lisäksi saatiin upea sää: aurinko paistoi koko päivän!

Reipin Tilan puolesta Elle auttoi meitä siinä, kuinka kunkin eläimen kanssa toimittiin Nikke ja Elkku saivat hyviä vinkkejä, kuinka lapmaita ohjattiin sinne minne ne haluttiin.

Ketä kiinnostaa, ketä ei 🙂

Ja sama kuvateksti uudelleen 🙂

Jos edellisille malleille riitti ruoho, niin seuraavalle pitikin olla vähän hienompaa: kauraa kippoon ja kohti kuvauksia!

Vauhdikkaat tilanteet jatkuivat, kun kuvattavaksi asettui Hilla –koira… onneksi avustajia oli riittävästi.

Malli ei vielä tiedä, kuinka päin pitäisi olla…

Kun Fanni oli saanut oman vauhdikkaan mallinsa ikuistettua, oli aika pitää Pomppu –pupua paikoillaan ja auttaa Seelaa.

.. lopulta porkkanat toimivat… kukapa voisi herkkuja vastustaa 🙂

Olipa taas päivä! Miten oltiinkin niin onnekkeita, että saatiin näin hieno sää ja voitiin olla ulkona koko päivä. Reipin Tila oli upea paikka lemmikkikuvauksen jaksolle – lemmikkejä riitti kyllä kuvattavaksi! ja Elle oli superapuri. Hän tunsi eläimet ja tiesi niiden herkut.

Päivästä jäi hieno fiilis, oli siistiä jatkaa taas kohti seuraavaa päivää.

Minäkin pääsin kuvaamaan lemmikkejä puhelimella ennakkotutkimuspäivänä. Pysyin kyllä visusti aidan takana, kun kyseessä oli isommat eläimet… 🙂

Mut olihan nämä tyypit huikeita! Mikä paikka!