Viime viikolla oli hauskasti Twitter-keskustelua teemasta salamalla vai ilman… tätä päästiinkin sitten käytännössä tutkimaan lauantaina JAS Kamerakaupan ja Canonin järjestämällä kurssilla “Henkilökuvausta kevyellä kalustolla kadulla”. Aurinko paistoi upean keväisesti, kun joukkomme suuntasi Aurajoen rantaan. Aloitimme rantakaudulta ja selvittelimme hieman erilaisia vallitsevan valon valo-olosuhteita ennen ensimmäistä kuvausdemoa.
Tavoitteemme tälle päivälle oli, että lisävalonlähteitä käytetään valaisuun, mutta siten, etteivät niiden käyttö näy kuvassa. Tämä tarkoittaa sitä, että kuvat näyttävät siltä kuin ne olisi otettu pelkällä vallitsevalla valolla, mutta käytetyt lisävalonlähteet ovat parantaneet niitä tekniseltä ja visuaalis-kerronnalliselta laadulta.
Ensimmäistä kuvausdemoa varten vein ryhmän paikkaan, jossa saimme aseteltua mallimme Fridan sellaiseen kohtaan, jossa hän oli varjossa. Jos kuvaajalla on käytössään vain kamera ja haluaa tehdä valokuvauksellisen henkilökuvan, kannattaa mennä kuvaamaan varjoon, koska kokonaiskontrasti on siellä pienempi, eikä mitään lisävalonlähteitä välttämättä tarvita. Valokuvauksellisella kuvalla tarkotian tässä kohdassa sitä, että mallin kasvoille saadaan valoa ja varjoa… niitä valokuvan peruselementtejä 🙂
Varjossa vallitseva valo on luonteeltaan pehmeää. Jos malli asetetaan sellaiseen kohtaan, ettei valolla ole suuntaa (aukio, katu, pelto tms), on vaikeaa luoda kasvoille valoa ja varjoa, jos ei ole mitään apuvälineitä käytössä. Tämän takia mallin paikka katsotaan siten, että apuvälineinä voidaan hyödyntää kuvauspaikalla olevia elementtejä. Ns. varjottomassa valo-olosuhteessa, ja myöhemmin kirkkaassa auringonpaisteessa kuvaamisen perusteista, kuten myös miljöökuvaamisen metodiikasta voi lukea tarkemmin Valo ja valaisu -kirjasta, jossa nämä kaikki on selvitetty.
Koska kyseessa oli kevyen kaluston kurssi, en siis kaivanut esiin enismmäisenä suuria mustia kankaita tai varjostimia, vaan vein mallin keskeltä aukiota tumman seinän viereen. Tumma seinä loi Fridan kasvoihin varjopuolen.
Samalla pyrin katsomaan, että saan myös eroteltua mallini taustasta riittävän eri sävyisenä. Lyhyen terävyysalueen käyttö auttaa… mutta taustasta sävyllisesti irrottamisella tarkoitetaan sitä, että mallin varjopuolen taakse jäävä tausta on vaaleampi sävyltään kuin mallin varjopuoli. Ja mallin kasvojen valopuoli säilyy puolestaan vaaleampana kuin sen taakse jäävä tausta. Välillä tätä pitää katsoa oikein huolella ja tarkasti, kuten kuvasta näkyy… 🙂
Anteeksi Frida, että laitan seuraavan kuvan, koska siinä on vähän huono ilme 🙁
Kuva kuitenkin havainnollistaa sitä, kuinka paljon kasvojen varjokohtia vaalentaa se, että kasvojen alapuolella on vaalea heijastin. Tosin hieman lämpimämpi sävyinen olisi parempi, koska silloin sen heijastus olis kasvojen sävyinen ja siten miellyttävämmän värinen.
Käytössämme oli Lastoliten TriGrip, joka soveltuu hyvin kevyeksi kalustoksi, koska se mahtuu kuljetuksessa noin 30 cm halkaisijaltaan olevaan pussukkaan, ja on siten helppo kuljettaa mukana.
Seuraavassa kuvassa kameran päällä on Canon Speedlite 600 EX II-RT ja se on ETTL-asennossa. Tarkoitukseni oli käyttää sitä samoin kuin edellisessä kuvassa heijastinta: täytevalona vaalentamaan kasvojen varjokohtia.
Nostin käsisalaman välähdyspään ylöspäin, ettei sen valo osu kohtisuorasti mallin kasvoihin. Lisäksi nostin esiin sen pienen valkea heijastimen ja valonsuuntajan, joka on sisäänrekannettuna laitteseen. Kuten kuvasta näkyy; salamn teho on sopiva, koska mallin kasvoilla säilyy valo- ja varjopuoli, mutta valonlähteen luonne (pieni valonlähde = kova valo) näkyy kyllä kuvassa, mm. nenän alla näkyy teräväreunainen varjo.
Tässä kuvassa salama on edelleen ETTL-asenossa, mutta vähensin sen tehoa -1:llä.
Viimeisessä kuvassa kierrätin täytevaloa hieman pidemmän matkan, jotta saisin sen pehmeämmäksi, ja siten kuvasta sellaisen, ettei salaman käyttö täytevalona näkyisi niin paljon. Vaikkei heijastin ole tämän kauempana ero varjoissa näkyy jo tällä muutoksella.
Koska liikuimme koko päivän kadulla minulla oli mukana iPad, johon siirsin demokuvia heti kuvausten jälkeen. Näin kurssilaisen saattoivat katsoa ennen-jälkeen kuvia heti demojen jälkeen. Olen ollut wifi-ominaisuuden harras kannattaja sen ilmestymisestä lähtien <3 <3
Kuvien katsomisen jälkeen palautin Fridan alkuperäiseen kohtaan, ja aloimme tutkia sitä, miten toimittaisiin, jos kuva haluttaisiinkin ottaa juuri tässä.
Tässä demossa käytin salamaa päävalona. Koska olimme edelleen varjossa ja vallitsevan valon luonne oli pehmeää, valitsin valonmuokkaajaksi valkean, läpiampuvan sateevarjon. Käytän yleensä 105 cm halkaisijaltaan olevaa varjoa sen suuremman koon takia. Sen saa myös kauemmas valonlähteestä kuin pienemmän varjon. Näin valo ehtii levitä laajemmalle ennenkuin se suodattuu varjon läpi ja valaisee kohteen. Näin valosta tulee yleensä pehmeämpää, ja siten vallitsevan valon luonteen omaisempaa.
Käytän käsisalamoiden opetuksessa ns. ohjeluvun (Guide Number) periaatetta – muutetaan ensin kaikki “älykkäät laitteet tyhmiksi” eli asetetaan ne täydelle teholle ja manuaaliasentoon. Tämän jälkeen lasketaan ohjeluvun periaatteen mukaisesti ja otetaan kuva. Tällä tavalla voi harjoitella ainoastaan salamoiden käyttöä valaisuun ja sitten kun osaa sen, voi alkaa tutustua ja harjoitella kaikkien nappeja ja automaattitoimintoja, mitä laitteissa on.
Jokaisen salamalaitteen teknisistä tiedoista löytyy sen ohjeluku…. mutta periaate on: ISO 100, GN / etäisyys = kuvausakko tai GN / kuvausaukko = etäisyys
Varjosta siirryimme sitten Aurajoen rantaan ja kirkkaaseen auringonpaisteeseen.
Kirkkaassa auringonapisteessa malli kannattaa asettaa siten, että aurinko paistaa mallin selän takaa.
Heijastin on haasteellinen lisävalonlähde kirkkaassa auringonpaisteessa, koska sen heijastus on niin kirkas, ettei malli oikein voi pitää silmiään auki.
Heijastimen sijasta kirkkaassa auringonpaisteessa kannattaakin käyttää lisävalonlähteinä salamalaitteita, ja useimmiten tarvitaan sekä päävalo että täytevalo.
En laittanut päävaloon mitään valonmuokkaajaa sen takia, ettei assarimme pulahda jokeen valon kanssa… sateenvarjo on sekä toimiva valonmuokkaaja, mutta myös varsin hyvä purje…
Tässä demossa havainnollistin “Sunny 16” -periaatetta: ISO 100, 1/125s ja f16. Tällöin kuvataan siten, että saadaan kaikki vaaleimmistakin vaaleimmat kohdat toistoalueella (se painotekninen laatu). Mutta tällöin käy myös niin, ettei mallin kasvoista näy paljon mitään… ja siksi tarvitaan lisävalaisua (visuaalis-kerronnallinen laatu).
Myös tämä demo tehtiin ohjeluvun periaatteella… joten kurssilaiset pääsivät laskemaan moneen kertaan päivän aikana…
Täytevalo asetetttiin kuvaajaan taakse ja siihen laitettiin valomuokkaajaksi kiiltäväpintainen sateenvarjo, koska ei ollut niin pahaa vaaraa assarin putoamisesta jokeen… Täytevalo saisi todellisuudessa olla hieman alempana, ettei se tee toista varjoa mallin kasvoihin. Täytevalon tavoite on vain vaalentaa varjoja, ei luoda ylimääräisiä varjoja nenän tai leuan alle.
Täytevalon varjoja vaalentava vaikutus ei näy kuvassa kovin hyvin. Päävalon kulma on joesta johten sellainen, että sen valo valaisee mallin kasvot vähän liian kohtisuorasti ja tekee niistä tasaiset.
Väliih hieman mallin ohjausta..
Aivan lopuksi lisäsin hieman kolmiulotteisuutta kuvaan esimerkinomaisesti… tässä ohuemmat korret olisivat toimineet paremmin, mutta sitä voi jokainen sitten kokeilla omissa kuvauksissaan 🙂
Alkuperäinen tiedosto jäi hieman kylmäsävyiseksi, joten muutin hieman sen värilämpötilaa… Muuten kaikki kuvat ovatkin sitten raakakuvia tilanteista.
Ja sitten eikun vain harjoittelemaan valaisua! 🙂
Kiitos kaikille kurssilaisille mukavasta päivästä – Turkuun on vaan niin kivaa aina tulla käymään <3 🙂
Erityiskiitos Frida ex tempore -toiminnasta 🙂 Ja niin arvasin, että sä lähdet mukaan 🙂
Samoin kuin Pertti Laverille ja Petri Helteelle toimintakuvista.
Kiitos myös Susan ja Juha JAS Kamerakaupasta kaikista järjestelyistä 🙂 Taas kerran.