Valokuvauksen koulutusta ei ole ilman niitä ihmisiä, jotka haluavat oppia.
Kiitos tästä matkastani tähän päivään kuuluu kaikille niille, joiden kanssa olen tehnyt yhdessä töitä oppiaksemme lisää yhteisestä intohimostamme valokuvauksesta. Kiitos kaikille<3
Ja kyllä tämä oli iso juttu minulle itselleni. Ymmärsin sen vasta, kyyneleet tulivat. Ja kun myöhemmin päivällä istuin samassa salissa ja kuuntelin tapahtuman pääesiintyjän luentoa, kyyneleet tulivat jälleen. Ja niin käy edelleen, kun ajattelen tätä asiaa. Kiitos myös jurylle, jotka arvostivat minulle tärkeän matkan mestariuden veroiseksi. He oikeastaan valaisivat sen minulle sanomalle, “ettei tätä arvonimeä myönnetä kahdelle kirjalle, vaan Tiina Puputille”.
Ja matka jatkuu 🙂 – Innostu, inspiroidu ja ilmaise.
Kirjoitin alla olevan tekstinpätkän, kun yksi POSE –kirjan kuva julkaistiin Rajala ProShopin blogissa, jossa useat kuvaajat esittelivät itselleen tärkeän kuvan. Kirjoitin silloin julkaistusta kuvasta näin. Sillä, mikä kuva oli kyseessä, ei oikeastaan merkitystä, koska teksti kattaa koko tekemäni matkan Valo ja valaisu – ja POSE –kirjojen tekemisessä.
Innostu, inspiroidu ja ilmaise
“Innostu, inspiroidu ja ilmaise –teemalla liikkeelle lähtenyt matka on kestänyt yli neljä vuotta. Se on tuottanut ammatillisen osaamisen syventymistä, jakamista, yhteisöllisyyttä, brändin rakentamista ja oman työn markkinoinnin kehittämistä. Lisäksi se on vahvistanut tapaa toimia omien arvojen mukaan. Uskon tämän matkan myös luoneen mahdollisuuksia monille muille kehittyä ammatillisesti ja ehkäpä myös inhimillisesti. Ehkäpä joku on löytänyt oma polkunsa ja lähtenyt kulkemaan sitä vakaammin.
Minulle tämä matka on mestariarvon ydin: se on itsensä ylittämistä, haaveiden toteuttamista, jakamista, yhdessä oppimista ja uskomista oman valitun polun oikeellisuuteen. Toivottavasti matkani on innostanut muita myös inspiroitumaan ja ilmaisemaan omalla valitulla polullaan. “ (Lainaukset Mestarihakuni kirjallisesta osasta)
Mestariarvo haaveena
Olen ollut Suomen Ammattivalokuvaajat ry:n (SAV) jäsenenä voi yli kymmenen vuotta ja olen nähnyt useita Mestarihakua ja niitä matkoja, kun eri valokuvaajat ovat valmistautuneet mestariuteen. Siksi se on ollut omakin haaveeni. Koska kyseessä on ammattivalokuvaajien järjestö, mestariutta haetaan useimmiten kahdenkymmenen kuvan portfoliolla.
“Suomen Ammattivalokuvaajat ry:n Mestariarvo on yhdistyksen korkein ammattitaitoa osoittava arvonimi. Mestari-arvonimi myönnetään hausta sellaiselle valokuvaajalle, joka on osoittanut ammatilliset taitonsa korkeinta mahdollista ammattitaitoa edustavin työnäyttein. Sen saaminen edellyttää valokuvaajalta pitkäjänteistä ja vaativaa työskentelyä sekä monipuolista kouluttautumista alalle. Arvoa haetaan 20 kuvan portfoliolla ja esseellä, josta käy ilmi mm. miten hakija soveltaa ammatissaan yhteiskunnallista ja eettistä vastuutaan. Portfolion työnäytteiden tulee osoittaa hakijan kuvaustekniikan moitteeton hallinta sekä oma persoonallinen näkemys ja tyyli.”
Omalla kohdallani valokuvauksen opetus on kuitenkin lähinnä sydäntäni ja oma erikoisalani, joten hain Mestariarvoa ja esittelin “portfolionani” kaksi tekemääni valokuvauksen opaskirjaa: Valo ja valaisu sekä POSE.
Mestariarvohakuun liittyyn myös kirjallinen osa; “hakemuksen tulee sisältää 500 1500-sanainen (2-4 A4) essee siitä, miten hakija soveltaa työhönsä henkilökohtaista ammatillista, yhteiskunnallista, esteettistä ja eettistä vastuutaan.” Taustoitin omassa kirjallisessa osassani matkaani kirjojen tekemisessä ja kaikkea sitä, mitä matkalla on tapahtunut. Otsikointi tekstissä oli tällainen:
– Innostu, inspiroidu ja ilmaise – kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa
– Valo ja valaisu – ammatillisen osaaminen syventäminen, matkalla kohti jakamista
– POSE – jakamista, yhteisöllisyyttä, brändin rakentamista ja markkinointia
– Brändin rakentaminen on pitkäjänteistä työtä ja jokapäiväisiä valintoja
Mestariarvohaku 26.10.2015 Hämeenlinnassa
“Nousin keväällä 2012 lavalle Kuvamessuilla. Valo ja valaisu –kirja oli työn alla ja tarkoitukseni oli puhua siitä oli. En ollut vielä tehnyt montaa kuvaa kirjaan, joten niiden katsomiseen ei olisi mennyt koko aikaa. Kun mietin punaista lankaa esitykselleni, tulin sattumalta luoneeksi perustan sille, mikä on edelleen linjani lyhyissäkin messuesiintymisissä: tavoitteeni on jokaisessa esiintymisessä antaa kuulijoille vinkkejä, kuinka he voisivat kehittyä omassa valokuvaustyössään tai harrastuksessaan. Innostu, inspiroidu ja ilmaise –teema oli syntynyt.
Innostu, inspiroidu ja ilmaise on ollut myös kantava teema itselleni tällä matkalla. Jäätyäni pois Visuaaliviestinnän Instituutista vuoden 2008 lopussa, mietin alan vaihtoa. Käänteiden myötä innostus valokuvaan palautui, kun elämän laatua ja menoa tuli arvioitua uudelleen. Läpi harmaan kiven –tyylisen tekemisen sijasta kasvoi ymmärrystä myös siitä, että on mahdollista elää niin, että tekeminen tuottaa iloa itselle ja sitä kautta myös muille. Myönteisyyden teema oli saanut perustan.”
“Vaikka Valo ja valaisu -kirjan sisältö oli päässäni, oli sen konkreettinen tekeminen oman ammatillisen osaamisen syventämistä. Kuvien tekeminen ja niistä kirjoittaminen siten, että ulkopuolinen lukijakin ymmärtää, mitä tarkoitan, oli mielenkiintoista ja avartavaa. Se antoi varmuutta ja syvyyttä valoon ja valaisuun liittyvien yksityiskohtien ymmärtämiseen. Lisäksi annoin itselleni kehitystehtävän kirjan kuvauksiin. Halusin kehittyä mallien ohjaamisessa kuvaustilanteessa, vaikka kaikki kuvattavat olivat kuvauksissa ”valon malleina” oman persoonansa sijasta. Jokainen kuvattava oli mukana vapaaehtoisesti ja se velvoitti minua siinä, että kuvaukset olivat mielekkäitä kokemuksia jokaiselle aina ensimmäisestä yhteydenotosta kuvien toimittamiseen asti.
Kirjallisen osan lisäksi Mestariarvohakuun kuuluu esitys, jossa hakusarja esitellään ammattivalokuvaajista koostuvalle jurylle. Tällä kertaa juryssa olivat Asko Vivolin, joka on Kamera-lehden päätoimittaja ja kouluttaa itsekin paljon koko ajan. Lisäksi juryssa oli ammattivalokuvaaja Krister Löfroth, jolla on itsellään Mestariarvo ja joka on ollut useina vuosina erilaisissa liiton jurytystehtävissä, ja häneltä myös ilmestyy kirja ensi keväänä. Kolmantena jäsenenä oli ammattivalokuvaaja Rita Lukkarinen, jolla on myös mestariarvo ja joka on myös toiminut useissa eri jurytystehtävissä ja tehnyt sekä kustantanut useita kirjoja.
“Valo –kirjan kirjoittaminen oli haaveen todeksi tekemistä. Kun kirja valmistui ja ilmestyi, olin onnellinen. Siinä kohdassa se riitti, en osannut ajatella sitä työni esittelymateriaalina. Haaveeni oli siis toteutunut; olin tehnyt kirjan. En vielä tiennyt, että tulee jatkoa. En tiennyt, että voisin elää ”elämää tietokirjailijana”.
Koska kirjallinen osani taustoitti matkaani, kerroin esityksessä niistä valinnoista, joita olin tehnyt, jotta kirjoista tulisi sellaisia, että niistä olisi iloksi ja opiksi ihmisille.
“Valo ja valaisu: Tavoitteenani on valokuvauskirja, joka ei jää hyllyyn pölyttymään ensimmäisen lukukerran jälkeen. Lisäksi tavoitteena on kirja, joka kulkee konkreettisesti kuvaajan mukana kuvauksissa. Se on käyttöopas, josta voi tarkastaa ennen kuvauksen aloittamista ohjeita valoon, valaisuun, tarinan merkitykseen, sommitteluun, rajaukseen ja kuvauskorkeuksiin.”
1 Ytimenä henkilövalaisun perusteet
2 Ammatillinen opaskirja
3 Havainnollinen ja maanläheinen
4 Käyttökuvan viitekehys – kuvan viesti perustana
5 Aikaa kestävä
”Poseerausopas on valokuvaajan tietokirja. Se antaa vinkkejä aikaa kestäviin, klassisiin ja valokuvauksellisiin asentoihin henkilökuvauksessa. Kirjassa käydään läpi casemaisesti kuvattavien mallien asentoja vauvoista iäkkäämpien henkilöiden merkkipäiväkuviin.Kirjan tavoitteena on olla aikaa kestävä opaskirja valokuvauksellisista mallien asennoista valokuvaajalle.”
1 Mallien ohjaamisen ja aikaa kestävien ja valokuvauksellisten asentojen perusteet
2 Ammatillinen opaskirja
3 Miljöökuvausta ja perusvalaisuja
4 Havainnollinen ja maanläheinen
5 Käyttökuvan viitekehys – kuvan viesti perustana
6 Aikaa kestävä
Mestariarvohakuni järjestettiin osana SAV:n Syyspäiviä: Hakuani oli katsomassa useita liiton jäseniä, mikä oli mukavaa, koska joukossa on paljon läheisiä kollegoita, joiden kanssa on koettu paljon vuosien aikana 🙂
Toiseksi viimeisen sliden kohdalla ääneni petti ja yritin hetken taistella, mutta ei siitä mitään tullut. Kyyneleet tulivat silmiini, kun silmien edessä kulki koko matka ja kaikki ne ihmiset, jotka olen saanut matkalla kohdata. Ja kun viimeinen slide, jossa kirjoittamani teksti oli, en voinut enää pidätellä kyyneliä. Olo tuntui niin huojentuneelta, onnelliselta ja kaikkensa antaneelta.
Pyyhin siis kyyneleitä ja kuuntelin, mitä juryllä oli sanottavaa esitykseni jälkeen. Päällimmäisenä mieleeni jäi se, että sekä Krister että Asko totesivat, että Mestariarvo myönnetään Tiina Puputille, eikä kahdelle kirjalle. Taas uusi ajatus.
Välillä taas lisää kyyneleitä…
Ja sitten päästiin halauksiin – jury myönsi minulle SAV:n Mestariarvon 🙂
Juryn jälkeen pääsin liiton toiminnanjohtajan Anna Kaleva-Tsagklaksen lennokkaaseen ja lämpimään syleilyyn.
.. ja muiden liiton jäsenten, joille myös kuuluu kiitos tästä matkasta <3
Sitten olikin yllättävä ensimmäinen haastattelu, johon en ollut osannut varautua – kiitos Mikaela 😀 Ihanan punanenäisenä poseeraan 😀
Mikaela Holmberg on pitkäaikainen kollegani, jolla on studio Hämeenlinnassa. Hän oli järjestänyt koko syyspäivien tarjonnan liiton jäsenille ja samalla hoitanut myös mediaa paikalle. Hämeenlinnan paikallislehden Reskan toimittaja otti meistä kuvan heti esityksen jälkeen ja juttu on nyt luettavissa Reskan sivuilla.
Lisäksi pitkäaikainen mentorini, ystäväni ja kollegani Matti J. Kaleva mainitsi haun blogisssaan Matin mietteitä:
“Sokerina viikonlopun pohjalla olikin sitten yhden tytärystävistäni, Tiina Puputin, harkittu ja huolella valmisteltu mestarinäyte ” Kaksi kirjaa kivijalaksi” valokuvakoulutuksesta. Siinä oli hyödynnetty pitkä kuvataiteen ja –sommittelun perinne sekä viestinnän ikuiset perustotuudet ja niiden sovittaminen tämän päivään teknologiaan ja alalla toimivien todelliseen tarpeeseen. Se oli maino osoitus siitä, että aikaa kestävä teksti, visuaalisuus ja myös tunne on edelleen välitettävissä digitekniikan perusmenetelmillä siten, että se on vastaanottajansa helposti omaksuttavissa. Käyttökuva tulee meidän ennakoitavissamme olevassa maailmassa varmasti olemaan edelleen tarpeen ja kehittymään teknologisten nykymuutostenkin vahvistamana.”