Vietin eilen insipiraatiopäivää ja yksi syyni Helsinki-vierailulle oli osallistua World Press Photo -valokuvanäyttelyn avajaisiin. On aina innostavaa nähdä valokuvia ja tietenkin avajaispäivänä tapaa usein myös tuttavia alalta. Monta hyvää syytä matkustamiselle siis 🙂
Itse näyttelyvierailun lisäksi oli mielenkiintoista osallistua avajaisiin, koska World Press Photo -valokuvakilpailun voittaja tanskalainen valokuvaaja Mads Nissen oli paikalla kertomassa voittokuvastaan. Lisäksi WPP -organisaation edustaja Femke van der Valk esitteli näyttelyn asiantuntevasti meille ja vastaili yksityiskohtaisesti kysymyksiin.
Manipuloituja kuvia ja kännykkäkuvia
Yleisesti valokuva-alaan liittyen mielenkiintoista minusta oli se, kun Femke van der Valke kertoi noin 22% World Press Photo -kilpailuun lähetetyistä kuvista oli jouduttu hylkäämään, koska niitä oli manipuloitu. Se, että asia tuodaan meille tietoon julkisesti, on hyvä muistutus siitä, että kriittisyys kuvia kohtaan on hyvä pitää mielessä koko ajan. Etenkin kun kuvasta puhutaan dokumentaarisena kuvana. Lisäksi se laittaa pohdiskelemaan myös meidän valokuvaajien etiikkaa ja moraalia tänä päivänä.
Toinen mielenkiintoinen huomio oli se, että yhden sarjan voittajakuva oli otettu puhelimella. Enää ammattikuvaaja (World press Photo -kilpailuun saa osallistua vain ammattivalokuvaajat) ei kuvaa vain “oikealla” kameralla.
Voittajakuvassa venäläinen homopari
Tanskalainen valokuvaaja Mads Nissen oli paikalla avajaisissa ja kertoi voittajakuvastaan. Hän aloitti puheensa suunnilleen näin:
“Kun kävelin aamulla hotellilta Sanoma-taloon, oli kadulla joukko keräämässä nimiä listaan, jolla vastustettiin homoliittoja. Heidän vieressään oli homo- ja lesbopariskuntia tuomassa julki oman näkökantansa. Ja kuinka he sen tekivät? –He eivät sylkeneet, huudelleet tai heitelleet kiviä nimien kerääjien päälle, vaan he suutelivat toisiaan. Kuinka vahva viesti. Meillä kaikilla on toivottavasti joku, jota rakastamme. Minulle ottamani voittokuva ei ole kuva homopariskunnasta, vaan kuva rakastuneesta pariskunnasta. Tämän aamuinen tapahtuma osoitti minulle, kuinka asia on akuutti kaikkialla, ei vain Venäjällä.”
Minusta on aina upeaa päästä kuuntelemaan valokuvaajista, kun he kertovat omista kuvistaan. Se avartaa aina. Minua kiinnostaa erityisesti se, mistä kuvaajat saavat ideat ja innostuksensa tekemiseen, ja kysyinkin tätä Madsilta. Mistä hän sai idean kuvata juuri homopariskuntia Venäjällä.
“Olin Pietarissa katsomassa Pride-kulkuetta ja tapasin siellä Pavel-nimisen miehen. Kun seisoimme kadulla, tuli homokammoinen mies kysymään Pavelilta, onko hän homo. Pavel vastasi rauhallisesti, että on. Saman tien mies löi Pavelia nyrkillä kasvoihin. Olin järkyttynyt ja täysin kyvytön tekemään mitään. Myöhemmin ymmärsin, että valokuva on aseeni ja siinä hetkessä tiesin, mitä kuvaan.”
Kuva antaa tilaa katsojan tulkinnalle, kuva ja teksti yhdessä kertovat valokuvaajan viestin
Kun kiersimme näyttelyä Femke van der Valkin johdolla, hän kysyi meiltä, mitä mieltä olemme voittajakuvasta ja mitä näemme siinä. Jäin oikein miettimään asiaa, koska olin jo kuullut taustatarinan. Yritin poistaa sen mielestäni ja katsoin vain kuvaa.
Kuva toi minulle mieleeni renesanssiajan maalaustaiteen: värimaailmassa ja kuvassa olevien ihmisten asennoissa on jotain samaa. Mahtipontisuutta, klassisuutta, liikettä. Samoin mieleeni tuli uskonnollinen teema kuolevasta Jeesuksesta surevan opetuslapsen kanssa. Lisäksi näin kuvassa jotain samaa Akseli Gallen-Kallelan tyylin kanssa. Erityisesti mieleeni nousi työ, jossa Lemminkäisen äiti on kuolleen poikansa vieressä Tuonelan joen äärellä. Nissenin kuvan asettelussa on jotain samaa, samoin henkilöiden luisevissa vartaloissa ja pelkistetyssä värimaailmassa.
World Press Photo -kuvia katsoessa kuviin liitetyt tekstit ovat mielestäni kuitenkin merkityksellisiä – ne antavat viitekehyksen kuville ja syventävät kuvien sanomaa. Viime vuoden näytelyn jälkeen pohdiskelin blogissani kuvien välinearvoa ja juuri teksteihin liitettynä kuviin tulee mielestäni vaikuttavampi tarina, joka ehkä porautuu syvemmin kuvan katsojaan, vaikuttaa hänen ajatteluunsa ja mielipiteisiinsä, ja saa kenties jopa toimimaan. Ja eikö se ole yksi kuvajornalismin tarkoitus?
Katso voittajakuvien galleria.
World Press Photo -valokuvanäyttely on Sanoma-talossa 10.9.2015 asti. Kannattaa käydä katsomassa! On hienoa, että Suomeen saadaan kansainvälisen tason valokuvanäyttelyitä.
Lue lisää World Press Photosta.