Valokuvataiteilijaystäväni avasi minulle jonkin aikaa sitten taiteen käsitteitä itseisarvo ja välinearvo. Teoksella voi olla itseisarvo – se on arvokas sellaisenaan. Sitä katsotaan teoksena, ja jolla tekijä haluaa ilmaista itseään. Katsoja tuo sitten tähän ilmaisuun oman tulkintansa.
Jos teoksella on välinearvo, sen pyrkimyksenä on herättää ajatuksia, keskustelua tai pohdintoja tekijän ajattelimista tai katsojan teoksista löytämistä teemoista. Nämä käsitteet avarsivat minulle taiteen, mutta myös valokuvauksen maailmaa.
World Press Photo Helsingissä – kuvia voi katsoa eri tavoin
Pohdin tätä asiaa, kun kävin katsomassa World Press Photo -näyttelyn Helsingissä. Näyttely on saanut julkisuutta mediassa ja se on herättänyt keskustelua. Itse kävin katselemassa kuvia kahteen kertaan ja olin yllättynyt siitä ihmismäärästä, joka paikalla oli molemmilla kerroilla. Ja ihmiset todella katsoivat kuvia, pysähtyivät niiden eteen. Kuulin juuri, että yli 25 000 ihmistä on nähnyt näyttelyn tähän mennessä.
Mielestäni World Press Photo -näyttelyn kuvilla on vahva välinearvo. Juuri tämä arvo on nostanut keskustelun ja tuonut esiin asioita, joista meillä tulee olla mielipide ja jopa kyvykkyys ja halua toimia. Perheväkivaltaa käsittelevät kuvat ovat juuri näitä. Ylen Kimmo Ohtonen pohdiskelee tätä blogissaan.
Kuva ja teksti toimivat yhdessä – teksti kertoo viitekehyksen, kuva kuvittaa, kertoo lisää, avaa uuden näkökulman. Ne toimivat yhdessä ja täydentävät toisiaan. Kuvalla ja tekstillä on viesti, joka voimakkaimmillaan saa meidät toimimaan, ei vain ajattelemaan.
Entäpä jos katsoo kuvia pelkästään kuvina – kuvina, joilla on itseisarvo. Millaisia visuaalis-kerronnallisia ja teknisiä valintoja kuvaaja on tehnyt ja miten ne vaikuttavat katsojaan.
Puhtaasi kuvia katsomalla, minuun tekivät suurimman vaikutukset urheilukuvien joukossa olleet Jia Guorongin kuvat voimistelijasta, “Competition on bars”. Neljän kuvan sarjassa oli ainoastaan voimistelijan kädet rekillä tai eritasonojapuilla (netissä koko sarja). Kuvat olivat mustavalkoisia ja niissä oli voimakas liike-epäterävyys. Kuvissa hartsi pöllysi ja liike eteni. Kuvien edessä melkein aivasti hartsipölyä ja näki voimistelijan koko liikkeen alusta loppuasentoon asti. Kuvat herättivät tunteita, muistoja, liikettä… Voiko vaikuttavaksi lehtikuvaksi tehtyä kuvaa katsoa vain visuaalisesti kiinnostavana ja hätkähdyttävänä kuvana?
Kuvan itseis- ja välinearvo voivat olla meille taas niitä käsitteitä, joilla jäsentää valokuvauksen maailmaa. Se on yksi tapa katsoa kuvia.
Mitä haluan katsoa?
Olin ystäväni kanssa katsomassa näyttelyä ja hän ohitti osan kuvista. “En halua katsoa noita.” Seuraavana viikonloppuna olin luennoimassa Suomen Tietokirjailijoiden liiton jäsenille ja juttelin siellä henkilön kanssa, joka tekee väitöskirjaa sota-ajan propagandakuvista. Hänen kanssaan kävimme keskustelun siitä, miten sotaa on valokuvattu eri akoina. Hän esitti minulle kysymyksen: Mikä on seuraava vaihe? – Niin, mikä on seuraava vaihe. Mitä haluamme vielä nähdä?
Lue lisää World Press Photosta.
Katso tästä 2014 palkitut kuvat.
World Press Photo Helsingin Sanomatalossa 10.9.2014 asti. Sanomatalo on avoinna viikolla 7-22 ja viikonloppuisin 9-22. Käykää katsomassa kuvia, kun kerrankin on Suomessa mahdollista mennä katsomaan vaikuttava valokuvanäyttely. Lisää näitä, kiitos.