puputti_ole valollinenViikko sitten lauantaina mietin kulunutta vuotta ja suunnittelin kirjoittavani vuoden viimeisen blogipostauksen luovasta mielestä. Sitten sunnuntai-iltana kaikki muuttui –päädyin auton tönäisemänä makaamaan ambulanssiin ja matkalle kohti pävystyspoliklinikkaa. Siitä alkoi erilainen viikko.

Kun makasin maanantaina kotona toipumassa huonosti nukutusta yöstä, ihmettelemässä lääketokkuraa ja pohtimassa selkäkipua, sain ajatuksen. Järjestän tempauksen, jossa jaan heijastimia. Ajatus vain tuli mieleeni.

Soitin Tampereen kaupungille ja kysyin, onko tällainen toiminta edes mahdollista. Sain vastauksen, että on. Kiinteistöosaston Erja jopa pohdiskeli kanssani, missä minun kannattaisi olla. Olin päättänyt päästä helpolla jouluna –käyttäisin joululahja ja -korttirahani heijastimiin. Ei tarvitsisi jonottaa postissa, eikä olla kauppojen tungoksessa. Onnittelin itseäni.

Kun kerroin kollegalleni, mentorilleni ja ystävälleni Matti J. Kalevalle asiasta, hän aloitti välittömästi uniikin standin suunnittelun. Heijastimet olivat vasta matkalla, kun päätin julkistaa tilaisuuden Facebookissa keskiviikkona. Olin innoissani.

Torstaiaamuna soi puhelin ja Matti soitti minulle, että Moron etukannessa on uutinen, että Moro järjestää heijastintempauksen perjantaina. Kuinka voi sattua kaksi täysin samaa ideaa samaan kaupunkiin samana päivänä? Laitoin viestin tempauksestani Moroon. He laittoivat tarinani verkkosivuilleen ja lahjoittivat jaettavaksi vielä lisää heijastimia. Hienoa yhteismeininkiä 🙂

Mitä sitten tapahtui

En ehtinyt oikein saada standia pystyy, saati kynsikkäitä käsiini, kun porukka alkoi tulla. Joukossa oli useita tuttaviani. Ihmisiä eri kursseilta, mallejani ja ystäviäni –he olivat lukeneet tapahtumasta Facebookista ja tulleet paikalle. Lisäksi paikalle tuli satunnaisia ohikuljkijoita, joista osa oli lukenut tapahtumasta, osa taas kuuli tarinan paikan päällä.

Pieni tyttö halusi Moron lahjoittaman hui-hai-hirvi-heijastimen. Hän oli jo koristellut kuusen, muttei tiennyt vielä, mitä aikoi tehdä jouluna. Mukaan lähti vielä toinen hui-hai-hirvi pikkusiskolle. Äitille laitettiin mukaan lumihiutale-heijastin.

DSCN2181Jutilan Juha taisi olla ekoja tuttuja, jotka tulivat hakemaan heijasrtimia. Juha oli pari vuotta sitten glamour-kurssillani ja päätyi sittemmin mm. Reivisen Samin Suomen Ammattivalokuvaaajien Vuosikilpailussa palkittuun lowkey -kuvaan. Heijastin siis Juhan käsivarteen.

DSCN2183Seuraavana tutuista oli jonossa Rossan Ville, joka on myös ollut kurssillani.

DSCN2184Samassa joukossa oli lisää kurssilaisia. Halosen Kimmo postasi tapahtumasta Facebookissa jälkeenpäin kivasti:

“Viime talvena takissani roikkui seurakuntien enkeliheijastin, jonka kaula katkesi kesällä. Enkelin pää ei tunnu jotenkin sopivalta ja niin olin taas pimeä. Minulla ei ole normaalisti mukana kelloa tai kännykkää, mutta halusin saada Tiinalta heijastimen, joten laskin Hämeenkadulla sekunteja päässä ja sormilla vastaantulijoita. Yhden maissa Hämeenkadulla kävelee noin 40 jalankulkijaa minuutissa, joten parinsadan heijastimien jako kestää ainakin vartin, jos joka kolmas saisi sen ja jakoon ei lasketa ollenkaan aikaa. Menin paikkaan, jossa näen kellon (Akateemiseen kirjakauppaan) ja tuli sattumalta juuri seitsemän yli paikalle ja sain heijastimen. Heijastintakin hienompi juttu oli aurinkoinen hetki vuoden pimeimpänä päivänä. KIITOS.”

Tässä irrotellaan lumihiutaletta Kimmolle.

DSCN2186Ystäväni Venla saapui paikalle siinä kohdassa, kun Yle Uutiset toimittaja oli myös paikalla.

DSCN2190Venlan vastaillessa kysymyksiin ja mun selvitellessä heijastimia lähetys meni livenä Ylen Uutisiin radiossa. Seuraavana jonossa ollut ystäväni Kajsa joutui samaan settiin 🙂

DSCN2192Kiinnitin heijastimet jokaisen takkiin. Tämä oli erään toisen ystäväni idea. Olin ensi vain ajatellut jakaa heijastimia. Jälkeenpäin ajateltuna se olisi ollut tylsää. Kiinnittäminen oli ehdottomasti parhain tapa 🙂

DSCN2193Multitasking – kiinnitän heijastinta ja yritän samalla vastata Yle Uutisten toimittajan esittämiin kysymyksiin. Jos joku kuuli haastattelun radiosta, voi kertoa, miten multitasking onnistui 🙂

DSCN2195Lisää tuttavia paikalla –valokuvaaja Sami Reivinen kävi tervehtimässä minua tempauspaikalla. Jostain kumman syystä tempauksesta muodostui osittain valokuvaajien kohtaaminen 🙂

Tässä vaiheessa Suomen Ammattivalokuvaajien toiminnanjohtaja Anna Kaleva-Tsagklas päätti ottaa vastuullee hui-hai-hirvi-heijastin selvittelyn. Hienoa, miten järjestössä tuetaan jäseniä 🙂

DSCN2213Heijastimet menivät niin sekaisin standin naulakoissa, että jokainen piti irrottaa erikseen. Useimmista piti vielä avata solmu, ujuttaa se irti muista ja tehdä solmu uudestaan. Ja vasta sitten kiinnittää henkilön hihaan. Tempaus ei ollut kiireisten tapahtuma 🙂 Sopivaa hommaa hämäläisille siis…

DSCN2215Jokainen sai valita paikan mihin heijastin kiinnitettiin. Taskuja ja laukkuja ei suosittu, mutta ne sallittiin, kun vastaanottaja oli  käsi sydämellä vannonut kiinnittävänsä heijastimen toiseen takkiin näkyvälle paikalle 🙂

DSCN2204Osittain tempaus muodostui heijastimia ja haluaksia -tyyyppiseksi. Jopa jotkut minulle tuntemattomat halusivat kiittää ja toivottaa hyvää joulun aikaa halaamalla.

DSCN2212Hämeenkadun ja Koskikadun kulma oli hyvä paikka. Se oli avara ja porukkaa kuli ohi koko ajan 🙂 Eikä oltu joulutorin tiellä.

DSCN2203Jonoa oli välillä enemmänkin. Onneksi ei ollut pakkasta 🙂

DSCN2205

Olethan valollisempi kuin minä

Keskiviikkona Facebookiin luomani tapahtumasivun on nähnyt noin 200 ihmistä. Moron nettisivuilla olleen tarinani on nähnyt kauttani noin sata ihmistä, sen on jakanut noin kymmenen ihmistä. Lisäksi Moron sivuilla siiitä on tykätty yli 200 kertaa (osa varmaan menee päälekkäin edellisen kanssa). Ainakin kaksi ihmistä on ilmoittanut kuulleensa tänään Yle Uutisten tekemän radiohaastattelun livenä. Ja jokunen lisää luke tämänkin blogin. Useampi ihminen on siis varmasti pohtinut heijastinasiaa. Minusta joulurahojen käyttö tähän oli sen arvoista. Minulla on ollut tänään tempauksen jälkeen onnellinen olo. Lisäksi lääkärikäynnillä tämän hetkinen diagnosi selästä on “ruhjevamma”. Myös se on hieno uutinen. Juosta ei kuulemma vielä kannata, eikä kantaa mitään rasksta, mutta muuten saa liikkua normaalisti. Onnellista <3

Minä selvisin ilman luunmurtumia. Olin onnekas. Toivottavasti näiden kaikkien “jakojen” ansiosta useampi meistä tarttuu tomerammin oman  ja lähimpien turvallisuuden vaalimiseen. Läheiset ja rakkaat ihmiset ovat tärkeimpiä. Heitä ei korvaa mikään.

Ollaan valollisia ja huolehditaan, että meille rakkaimmat ovat yhtä valollisia. En halua kenellekään sitä tunnetta, kun lentää kaaressa auton töytäisystä tai kun makaa aivan yksin ambulanssissa loukkaantuneena.

Luin juuri kirjasta “Power of Habit”. Se kertoo siitä, kuinka tapojamme muuttamalla muutamme elämäämme haluamamme suuntaan. Olen nyt harjoitellut heijastinten mukaan ottamista tämän viikon. Toivon sinun tekevän samoin. Ole valollinen. Ja samalla myös tarkkaavainen.

Toivon Sinulle hyvää joulun aikaa läheistesi kanssa ja uutta, valoisaa vuotta 2014. Lämmin, valoisa halaus 🙂

Tiina

 

Aiemmin tapahtunutta…

Heijastimet saapuivat torstaina. Avasin pusseja ja kiinnitin nauhoja heijastimiin.

734519_10151807787156641_1456146973_nEnsimmäinen heijastin testikäytössä. Valitsin lumihiutale-mallin, koska minusta se on klassinen ja kaunis. Tällaista heijastinta minä haluan kantaa.

995569_10151807909226641_2078046084_nTorstaiaamuna sain kuulla Moron järjestämästä heijastintempauksesta. Hauska yhteensattuma 🙂

988436_10151807824101641_1815073460_nPerjantaiaamuna Matti J. Kaleva toi itse tekemänsä standin nähtäväkseni. Olin vaikuttunut. Kun lisäsin siihen tuttavani Nikon järjestämän julisteen, oli mykistynyt. Hieno kokonisuus 🙂

1511098_10151809644346641_287044849_nMenossa mukana. Juha Jutilan ottama kuva tapahtumassa. Keskellä kaikkea, onnellisena, iloisena ja tyytyväisenä, että kaikki toteutui. Tätä ei olisi arvannut viikko sitten 🙂

1486707_444472315674909_1415854644_n
Kuva: Juha Jutila

Lopuksi tuttavani Tarja Kuuvan kuva –kyllä nyt heijastaa 🙂 Osuva kuva tähän tempaukseen 🙂

1476134_10202310632540020_730314140_n
Kuva: Tarja Kuuva

Ja toinen hauska yhteensattuma. Huomenna vietetään talvipäivän seisausta ja nyt mennään todellakin vuoden pimeintä aikaa. Heijastin-tempaus sattui senkin takia juuri oikeaan kohtaan. Sattuma on jokus ihmeellinen asia. Yle Uutiset uutisoi tapahtuman vielä verkkosivuillaan lauantaina.

Lue tarinani Moron nettisivuilta, tapahtuman Facebook-sivuilta tai tästä:

“Kävelin sunnuntai-iltana kotiin ajatuksissani, mustassa takissa, musta huppu päässä. Hatanpään valtatiellä olevan Nesteen pihasta tullut tilataksi tönäisi minut kumoon ja lensin kaaressa maahan. Olin jo ohittanut auton ihan sen edestä ja auton oikea kylki osui minuun.

Sain päähäni haavan ja selkäni ei kestä istumista. Minut vietiin ambulanssilla Acutaan tutkittavaksi. Onneksi päässä ollut haava oli niin pieni, ettei siihen tarvinnut ommella tikkejä. Selkäkipu ei myöskään aiheuttanut puutumista jalkoihin ja jaloissa oli voima tallella. Pääsin ystävieni luo yöksi ja nukuin emalivadin vieressä mahdollisen aivotärähdyksen varalta.

Minusta olin onnekas. Minua töytäissen auton kuljettaja toimi asiallisesti. Hän soitti saman tien ambulanssin ja huolehti minusta. Myös ambulanssin henkilökunta sekä Acutan väki olivat asiallisia ja ystävällisiä. Kiitos kaikille.

En halua edes ajatella, mitä olisi sattunut, jos auton vauhti olisi ollut edes 50 km/h tai olisin seissyt ihan sen edessä. Olen siis onnekas.

Minulla on heijastinliivi, heijastinrannekkeita ja vilkkuva valo. Yksikään niistä ei ollut mukanani, koska lähdin valoisan aikaan. Unohdin asian.

Ole valollisempi kuin minä.”

 

Muut tapahtumakuvat: Matti J. Kaleva