Olin eilen katsomassa valokuvaajan erikoisammttitutkinnon näyttötilaisuutta, jossa Masterclass-porukkamme valokuvaajat Johanna Uusitalo, Oscar Lindell ja Tomi Kallio esittelivät projektinsa. Olen seurannut näiden kuvaajien työskentelyä lähelta viimeisen, ja Johannaa ja Oscaria uran alusta lähtien. Täytyy myöntää, että liikutuin eilen esitysten aikana: jokainen seisoi varmana juttunsa takana ja esitteli sen tuomareille. Jokaisesta huokui ammattimaisuus, ja samalla kuintekin näkyi oma persoonsa. He esittelivät ylpeinä sen, minkä eteen olivat ponnistelleet pitkäjänteisesti. Kyllä sellainen näkyy vain saa kyyneliin. Olin samalla iloinen myös muiden näyttöön osallistuneiden onnistumisista, mutta näiden kolmen osalta tiedän niin tarkasti, mitä on tapahtunut ennen näyttöä.
Eilinen oli mielenkiintoinen myös siksi, että pari viikkoa sitten Suomessa vierailivat tanskalaiset muotokuvaajat Michael Gron ja Laerke Gronborg. He esiintyivät Suomen Ammattivalokuvaajien syyspäivillä. Luento oli hyvä ja antoi varmasti miettimistä ammattikuvaajille.
“Kaikki, mikä on tekemisen arvoista, kannattaa tehdä hyvin” – Michael Gron
Oscar teki tutkintoprojektin Happy Couple -kuvauksesta. Se tarkoittaa hääparille tehtävää kuvausta ennen hääpäivää. Johanna puolestaan teki projektinsa deluxe-tyyppisestä koko hääpäiväkuvauksesta, johon kuuluu mm. video- ja still-kuvaa yhdistävä DVD. Tomi puolestaan kehitti omaan toimintaansa mielekkäämpään suuntaan, mm. rakentamillaan lisävalonlähteillä, muokkaamaalla kuvaustyyliään ja päivittämällä sen tähän päivään.
Kun eilen katsoin heitä, Michaelin lause toteutui sekä heidän esityksissään, mutta ennen kaikkea siinä, mitä he olivat tehneet ennen esityksiään. Johannan ja Oscarin projetit ovat valmiita paketteja. Ne ovat tuotepaketteja, jotka on pohdittu, kokeiltu, testattu ja tuotettu. Aiemmin tutkinnon perusteissa oli lause “on alansa innovatiivinen suunnannäyttäjä”, nykyisistä se on poistettu, mutta silti Johanna ja Oscr onnistuivat luomaan jotain uutta ja innovatiivista. Juryssä olleen valokuvaaja Harri Hinkan kommentti mm. Oscarin jutusta oli, että “hyvä kun joku tekee tuolla meiningillä, muittenkin pitää alkaa tehdä hommia.” Tomin projekti puolestaan toimii yhtenä esimerkkinä siitä, miten yksin toimiva ammattikuvaaja voi muokata työskentelyään itseään innostavaan suuntaan.
Voiko ammattikuvaaja tänä päivänä sekä tienata leipänsä että nauttia työstään? – Michael Gron
Kouluttautuminen ja itsensä kehittäminen on avain molempiin kohtiin ja tämä lause toteutuu tässä porukassa. He eivät keskity purnaamiseen, vaan he tekevät töitä hyvällä mielellä. Tutkinnon suorittaminen sekä tapa tehdä se osoittaa minusta sitä, että nämä valokuvaajat ovat ammattilaisia.
He suunnittelivat ja toteuttivat projektinsa ammattimaisesti ja uskon heidän myös löytävän asiakkaat niille. Mutta mikä tärkeinä –Johanna, Oscar ja Tomi nauttivat työstään. Tämä ilo näkyy myös siinä, kuinka innokkaasti tämä porukka on kokoontunut viimeisen vuoden aikana Masterclass-tapahtumiin eri puolille Suomea ja kehittänyt ammattitaitoaan yhdessä. Tästä on hyvä jatkaa. Toivottavasti myös moni ammattivalokuvaaja pääsee vielä kuulemaan Johanna, Tomin ja Oscarin ajatuksia ja näkemään heidän projektinsa.
Oscarista Suomen nuorin valokuvaajan erikoisammattitutkinnon suorittanut valokuvaaja
Olen tuntenut Oscarin siitä lähtien, kun hän halusi aloittaa valokuvaajan opinnot. Se ei onnistunut, koska peruskoulu oli vielä silloin kesken. Sittemmin hän on kuvannut skoottereilla ja mopoautoilla kuvaten lehtikuvia ja nyttemmin pakettiautolla hoitaen suuren osan Studio Lindellin asiakaskuvauksista Porvoossa. Yhtenä merkittävänä Oscarin projektina pidän sitä, että hän kuvasi muutaman vuoden ajan Porvoon Tuomiokirkon jälleenrakentamista ja teki siitä kirjan. Minusta se oli kansallisesti merkittävä teko. Nyt on yksi projekti taas kasassa, mutta jo tänä aamuna puhelimessa Oscar suunnitteli jo tulevaa.
“Tuntuu aina niin hienolta, kun laitan mustan puvun ylleni ennen kirkkon menoa.” –Oscar Lindell.
Masterclass –tästä on hyvä jatkaa 🙂