Tuttuun tapaan Masterclass – valokuvaustyöpajan porukka ryhmäkuvassa. Vasemmalta: Tiina, Paavo Lipponen (miten hän pääsi kuvaan –lue blogia pidemmälle), Oscar Lindell (Studio Lindell, Porvoo), Johanna Uusitalo (Foto-Friitala, Ulvila) ja upea mallimme Laura Arrhenius.
Masterclass aloitti tällä kertaa “omatoimisesti” jo lauantaina, kun minä vielä juhlin ystäväni ja kollegani Lauran häitä Tampereella. Johanna otti samaan aikaan itselleen todellisen haasteen –hän kuvasi Oscarin poikaa Keviniä, jonka tavaramerkki on Vauhti isolla Veellä. Tämä kaveri ei pysähdy –muuta kuin hetkeksi jäätelön avulla (ja silloinkin se hetki on tosi lyhyt).
Kuulin myöhemmin päivän sujuneen suurin piirtein näin: Kevin juoksi ympäri vanhaa Porvoota ja neljä aikuista yritti pysyä hänen perässään: Johanna kameran kanssa, Susanna-äiti avustajana, Oscar-isä ja Johannan mies Harri kuvausassareina. Ilmeisesti ainakin aikuisille tuli hiki ja alueella liikkuneilla turisteilla oli hauskaa oheisohjelmaa 🙂
Seuraava kuva on tylsä, mutta se kuvaa hyvin tätä valokuvaustyöpajaa: aurinko paistoi ja käytössä oli erilaisia heijastimia ja varjostimia.
– Sunbouncen Zebra (kulta-hopea) heijastimia, kahta eri kokoa. Kannattaa käydä Sunbouncen nettisivuilla katsomassa, kuinka heijastimia käytetään. Innostavaa –dreaming about California.
– Lastoliten TriGripejä, joista kirjoitin jo aiemmassa blogissa
– itse rakentamani heijastin/varjostin/diffuusio alumiinikehikossa (ohjeet valmistukseen Valo ja valaisu -kirjassa)
– Lastoliten 1.2 x 1.8 m diffuusio (L7207)
Päivän ekassa kuvauksessa Johanna tavoitteena oli hetkellisyys, huolettomuus ja perheen yhteinen läheisyys. Hän kuvasi perhettä varjossa, mutta avustajina toimineet Harri ja Oscar suuntasivat auringonvalon Sunboucen Zebra-heijastimilla mallien kasvoille. He seisoivat kirkkaassa auringonpaisteessa ja käänsivät heijastimien avulla valon varjoon.
Ne, jotka taas tuntevat minut, huomaavat, että jatkan kurssista toiseen etu- ja taka-alan tärkeydestä muistuttamista… 🙂
Seuraavassa kuvauskohdassa testasimme Lastoliten isoa diffuusoria. Käytin sitä aiemmin Oulussa pidetyllä miljöökurssilla.
Aurinko on fyysisesti niin kaukana, kun sen ja kohteen väliin laitetaan diffuusiomateriaalia (ei liian ohutta, eikä liian paksua), niin saadaan ihan oikeasti pehmeä valo. Ja tosi kaunis valo. Kannattaa kokeilla 🙂
En tiedä Porvoonjoen puhtaudesta, veden lämpimyydestä tai pohjan materiaalista, mutta ilmeisesti Oscarilla on paikallistuntemusta (tai muuten vaan hulluutta ja tahtoa tehdä hyvä kuva), kun hän pomppasi suoraa päätä jokeen, jotta diffuusori saatiin oikeaan paikkaan. Diffuusori oli kiinnitettunä erilliseen valojalustaan yläreunastaan, jotta se saatiin riittävän korkealle.
Lastoliten diffuusorin huono puoli on se, ettei se pysy suorassa, eikä se ole tukeva. Se on kasattava (kuljetuspussin halkaisija 65 cm), joten sen kehikko on joustava. Diffuusori menee rullalle pienestäkin tuulen puuskasta. Sen hyvä puoli taas on sen helppo kuljetettavuus.
Esim. itse rakennettu alumiinikehikko, Sunboucen diffuusiokehikot tai Lastoliten Skylite Rapid ovat metallikehikoita ja siksi ne pysyvät suorassa ja tukevina. Tosin ne vaativat usein kaksi erillistä valojalustaa kiinnitykseen.
Oscarin tehtävä oli peittää suora auringonvalo diffuusorilla. Harri puolestaan käänsi auringonvalon Sunboucen Zebra-heijastimella täytevaloksi mallien kasvojen varjopuolelle. Kulta-hopeinen pinta loi automaattisesti lämpimän sävyisen valon mallien kasvoille.
Heijastimen käyttö täytevalona oli tässä tapauksessa mahdollista, koska mallit katselivat joelle, toisiinsa jne. Jos he olisivat katsoneet kameraa kohti, olisi kiiltäväpintainen heijastin ollut helposti liian kirkas ja se olisi aiheuttanut silmien siristelyä.
Seuraavaksi kuvattavaksi saapui toinen perhe, jonka vaatetus ja tyyli edellytti Oscarin mielestä selvästi sitä, että heidät täytyy saada kiipeämään puuhun. 🙂 ja sinnehän sitä mentiin –tosin tikkaiden avustuksella.
Tässä kuvauksessa käytimme Sunboucen Zebra-heijastinta siten, että siihen suunnattiin salamavalo, johon oli kiinnitetty metalliheijastin. Tässä tapauksessa heijastin toimi suunnilleen heijastavan, kiiltävän sateenvarjon tavoin.
Kuvauspaikka oli sellainen, ettei siihen saatu käännettyä järkevästi auringonvaloa heijastimella, joten siksi toimittiin näin. Johanna käytti pientiä Lastoliten TriGrip -diffuusiota peittämään epätoivotun kirkkaan auringonpaisteen, joka osui malleihin puiden lehtien lomasta. Itse rakennetussa alumiinikehikossa ollut valkea heijastin puolestaan toimi täytevalona: se vaalensi hieman mallien kasvojen varjokohtia.
Ja hyvin perhe puussa pysyikin. Ehkäpä Oscarin jämäköillä ohjeilla oli osuutta asiaan 🙂
Perheen kuopus sai välillä hetken tesktailla rauhassa, kun vanhemmista otettiin pariskuntakuva. Tällä kertaa puuhun ei tarvinnut kiivetä niin korkealle… Valaisu tehtiin samalla tavalla kuin edellisessä kuvassa.
Tämä oli itselleni oivallus ja siitä piti ottaa heti muistiinpanokuva. Jalustaan kiinnitetty Manfroton litetite ja ja super clamp -yhdistelmä mahdollistaa siihen kiinnitetyn heijastimen kääntämisen useaan suuntaan. Itse olin käyttänyt tähän asti vain pelkkää puristinta kiinnittämiseen ja silloin liikesuunnat ovat rajatummat. Bling!
Maanantaiaamuna Oscar halusi paikkaan, jossa hän on luultavasti kuvannut jo kymmeniä kertoja: Porvoon Tuomiokirkon edustalle.
Oscar katsoo kameran paikkaa, kuvauskulmaa ja rajausta. Apuna wanna be -malli ja ihan oikea malli….
Tämän kuvauksen aikana koimme kaksi hauskaa ja yllätyksellistä tapahtumaa, joille saimme nauraa makeasti jälkeenpäin. Jälleen ikimuistoisia Masterclass-kokemuksia 🙂
Ensimmäisenä kuvauspaikalle kerääntyi joukko japanilaisia turisteja, jotka olivat ihailemassa Porvoon Tuomiokirkkoa. Yhtäkkiä olimme keskellä turistijoukkoa, joka halusi kuvata “morsianta”.
Turistien lähdettyä pääsimme eteenpäin kuvausjärjestelyissä. Lisävalonlähteet, heijastimet ja varjostimet alkoivat löytää paikkojaan… 
… kuten myös kuvaaja, kamera ja lopulta myös morsiamen mekon helma.
Kun viimein pääsimme kuvausvaiheeseen, olimme kaikki täystyöllistettyjä (minä olen “tuulikoneena” eli heiluttelen paksua kapalevyä). Halusin saada tilanteesta toimintakuvan ja siksi bongailin lähellä liikkuvia ihmisiä.
Ja kuinka Paavo Lipponen pääsi mukaan ryhmäkuvaan? Näin kolmen hengen ryhmän ja lähdin juoksemaan heitä kohden huudellen, että tulisivatko he ottamaan meistä kuvan. Samalla huutelin, että puhuvatkohan he mahdollisesti suomea vai englantia… siten yhtäkkiä seisoinkin Paavo Lipposen edessä. Jäädyin hetkeksi ja olin Johanna mukaan sitten sanonut “Ai, se oletkin sinä.” Sain kuitenkin selitettyä asiani ja Herra Lipponen tuli ottamaan meistä toimintakuvia. Ja näin hän myös päätyi tämän valokuvaustyöpajan ryhmäkuvaan.
Herra Lipposen vieraat halusivat vastavuoroisesti kuvan heistä, joten tietenkin täytimme heidän toiveensa. Kiitos vain vielä kerran avusta, herra Lipponen.
Aamupäivän jälkeen kirkastui ja sää muuttui valokuvaajan “painajaiseksi” –aurinkoa, pilvistä, aurinkoa, pilvistä… Tässä ollaan matkalla kirkkoon… ja taas käytössä ovat varjostimet ja diffuusorit.
Kuva: Oscar Lindell
Yöpymispaikassamme Boutique Hotel Onnissa on upea juhlatila, jonne menimme kuvamaan viimeistä settiä upeasta “morsiamestamme” Laurasta. Käytimme kuvauksessa lisävalonlähteinä Elinchromen Quadra-akkusettejä ja kierrätimme siten ikkunoista tullutta luonnon valoa. Näin saimme sisätilaan riittävästi täytevaloa, jotta siitäkin tuli kauniin vaalea. Laura eläytyi upeasti koko päivän morsiamen rooliinsa. Hyvä tiimin jäsen 🙂 
Tiedän, että kaikki ajattelevat nyt –me haluamme nähdä valmiita kuvia. Myös minä ajattelen niin 🙂
Yritetään kuitenkin muistaa, että kesä ja syksy ovat muotokuvaajan kiiresintä aikaa. Johanna ja Oscar tekevät töitä yötä päivää ihan oikeille asiakkaille. Valokuvaajan erikoisammattitutkinnon viimeinen näyttö on lokakuun lopussa, joten siihen mennessä kuvien tulee olla valmiina. Jäämme siis odottamaan kuvia myöhempään syksyyn. Sitä ennenhän jokainen voi tutkia valaisurakennelmia yllä olevista kuvista ja mennä itse harjoittelemaan 🙂 Luultavasti oppii paljon enemmän 🙂
Ja miten markkinointi hoidetaan? Valokuvaustyöpaja päättyi maanantaina 9.9. Keskiviikkona 11.9. Itäväylä -lehdessä oli puolen sivun juttu siitä, että paikallinen ammattivalokuvaaja Oscar Lindell järjesti valokuvaustyöpajan kollegoidensa kanssa. “Ammattikuvaaja työskentelee useimmiten yksin. Yhteistyö kollegoiden kanssa tällä tavoin on innostavaa”, kommentoi Oscar. Hyvin hoidettu.
Entinen jääkiekkojoukkueeni on lanseerannut termin “JYP Naiset Family”. Voin hyvin muuttaa termin “Masterclass Family” –got to love you guys 🙂 Tinkimätöntä, innostunutta, avartavaa ja hauskaa tekemistä. Tässä on ilo olla mukana 🙂
