Kesällä miljöövalokuvauksen kurssia ei oikein voi pitää ilman, että toivoo myös illan olevan selkeä. Menimme hyvissä ajoin ennen auringonlaskua Oulun Nallikariin, soluttauduimme koulun alkamista juhlivien teinien joukkoon ja valtasimme majakan niemen valokuvaustarkoituksiin.
Demojen välillä piti ihan ottaa todistusaineistoa –ei enää hienompaa auringonlaskua voi olla. Tämä toimii nykyään “auringolaskumittarina”, kun katselen auringon painumista horisonttiin… huikeaa 🙂
Oltiin paikalla noin tuntia ennen virallista auringonlaskun aikaa. Kimmo tarkkaili koko ajan kelloa ja ilmoitti meille H-hetken lähestymisestä.
Käytin demossa lisävalonlähteinä kahta käsisalamaa (Canon Speedlite 600 EX-RT). Valomuokkaajina käytin kahta kiiltävää hopeista sateenvarjoa. Täytevalon toimineeseen valonlähteeseen kiinnitin hieman CTO-kalvoa, jotta sen tuottama valo muuttuisi aavistuksen lämpimäksi. Kameran valkotasapaino oli 5 500 K. Canonin Speedliteen kuuluu nykyään pidike, johon kalvot voi kiinnittää. Se on kätevä, kun kalvoja ei enää tarvitse kiinnittää salamaan teipillä tai tarranauhalla.
… oltiin tällä kerralla niin ajoissa, että välillä meni jo nauruksikin. Havainnollistin demon yhteydessä, mitä kannattaa tehdä, jos silmälaseihin tulee salamavalosta heijastumia. Tyylistäni ei oltu ihan vakuuttuneita 😉
Kun aurinko oli painunut mailleen, teimme vielä sinisen hetken demon. Taivas säilyi upean sävykkäänä. Myös tässä demossa demossa lisävalonlähteinä kahta käsisalamaa (Canon Speedlite 600 EX-RT). Valomuokkaajina käytin valkeaa läpiampuvaa sateenvarjoa päävalossa ja heijastavaa valkeaa täytevalossa. Tällä kertaa lisäsin molempiin valonlähteisiin riittävänä määrän CTO-kalvoa, jotta niiden värilämpötila muuttui enemmän keinovalon suuntaan. Kameran valkotasapaino oli 4 000 K.
Kun valokuvauskurssia suunnitellaan talvella, ei voi tietää, millainen sää on kurssipäivänä. Joskus onnistaa, joskus ei. Studio Kuution miljöövalokuvauksen kurssilla kaikki säiden jumalat olivat puolellamme.
Valokuvauskurssi pidettiin Oulunsalossa sijaitsevassa Varjakasaaressa, jolla on mielenkiintoinen historia. Viime vuosisadan alussa siellä toimi Pohjoismaiden suurin saha ja saarella oli lähes kaupunki. Kaikki päättyi 20-luvulla, kun sahan voimansiirtoakseli katkesi.
Jo pelkästään saarelle pääsy oli mielenkiintoista. Menimme sinne kapulalossilla. Lossin vauhti riippui täysin kapuloiden varressa olleiden henkilöiden otteiden riuskuudesta.
Lossimatkan ja salaperäisen metsäpolun päätteeksi meitä odotti sahan entinen konttorirakennus, joka oli tukikohtamme valokuvauskurssin ajan. Upea paikka.
Vaikka aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, aloitimme valokuvauskurssin sisätiloissa.
– Millaisia toiveita kurssille on?
– Haluaisin oppia, kuinka kuvataan kirkkaassa auringonpaisteessa.
– No, se aurinko ei paista välttämättä kovin kauan aikaa.
– Ekaan demoon siis…
Kun olimme tutkineet akkusalamalaitteiden, heijastinten ja käsisalamien käyttöä ja lisänneet siihen vinkit mallin ohjauksesta ja asettelusta, olivat kaikki valmiita sekä vähentämään vaatteitaan että juomaan vettä. Auringossa läkähtyy sekä malli että kuvaaja 🙂 Ja aurinko vain jatkoi paistamistaan.
.. ja demon edelleen kestäessä aurinko vain siirtyi ja siirtyi. Kurssilaisille havannollistui hyvin, kuinka miljöössä valokuvaaminen vaatii ripeyttä.
Lastoliten TriGrip-heijastin tällä kertaa varjostimena. Kyseinen heijastin osoittautui käyttökelpoiseksi. Uskon sen olevan monikäyttöinen kuvaajille, jotka työskentelevät usein yksin. Heijastimessa on kätevä kahva ja se pysyy suorana. Suurikokoisempi versio ei pysy hyvin suorana, mutta 75 cm-koko on toimiva. Ja se menee pieneen, helposti kuljetettavaan pussiin (halkaisija n. 30 cm).
Heijastimeen on saatavissa useita eri värisiä heijastuskankaita (TriFlip), mm.
– puolikultainen (voimakkaampi/himmeämpi)
– kiiltävä kulta
– hopea ( (voimakkaampi/himmeämpi)
– valkea
– musta
– diffuusio (läpikuultava valkea)
Seuraavassa demossa minulla oli malleina iloiset veljekset, Aapo ja Elmo. Heidän äitinsä oli houkutellut pojat mukaan lupauksella Hesburgerista 🙂 Hauskoja kavereita, jotka olivat kuvausmeiningeissä täysillä mukana. Molemmat ansaitsivat kyllä burgerinsa.
Aurinko paistoi edelleen. Eräällä kurssilaisella oli mukanaan suurikokoinen diffuusio, jota käytin poikien kuvassa. Lisäksi käytössäni oli Lastoliten TriGrip, joka oli käyttökelpoinen myös tässä demossa. Tavoitteeni oli vähentää kirkkaan auringonvalon tuottamaa kontrastia ja muokata valon luonnetta pehmeämmäksi diffuusiolla. Vaalensin lisäksi valkealla heijastimella kasvojen varjokohtia. Lisäksi lisäsin kontrastia mallin kasvojen varjopuolelle asettamalla kuva-alan ulkopuolelle mustan varjostimen.
Itse oikein innostuin heijastinten ja diffuusion käytössä. Tajusin, etten ollut käyttänyt niitä pitkään aikaan. Valon sai heijastettua tai diffusoitua niin kauniisti. Jos asuisin Kaliforniassa, niin käyttäisin vaan niitä… Suomessa talvisaikaan ei ihan pärjää… 🙂
Käypä katsomassa, kuinka heijastimia voi käyttää: Sunbounce.com.
Diffuusion käytön jälkeen siirsin mallit toiseen kuvauspaikkaan. Tässä kohdassa kontrasti mallien kasvoilla jäi liian pieneksi. Lisäsin valoa mallien kasvojen valopuolelle, jotta kasvoista tulisi valollisemmat ja kontrastisemmat ja pojat erottuisivat paremmin kuva-alalta. Lisävalonlähteenä käytin käsisalamaa (Canon Speedlite 600 EX-RT) ja valonmuokkaajana valkeaa, läpiampuvaa sateenvarjoa.
Vaihteeksi toisenlainen versio veljeskuvasta. Tässä vaiheessa pojilla alkoi jo siintää silmissä hampurilaisten kuvat 🙂
Minäkin kokeilin kapulalossia. Vaikka ohjeita sateli joka suunnasta, oli tekemiseni tehotonta. “Nenä valoon päin”, huusi Törmäsen Mikko. Ohje oli selkeä ja toteutettavissa. Onneksi muut olivat tehokkaampi lossin kanssa –päästiin perille ja pois saarelta. Lisää harjoitusta vaan – meille kaikille kuvaamiseen ja minulle kapulalossin käyttöön. Ensi kerralla paremmin 😀
Varjakansaari oli yksi kauneimmista kurssipaikoista, joissa olen käynyt. Homma rokkasi, kuten Pihlajamaan Kimmolla on tapana sanoa. Ja mitä muuta voisi sanoa – Ouluun on aina iloa mennä.
Ja se kesän valo – heijastettu ja diffusoitu valo sai minut lumoihinsa…. samoin auringonlaskun ja sinisen hetken värit. Tallennetaan niitä ennen syksyn ja talven pimeyttä.
Kiitos taas kaikille. Kiitos Kimmo, Ari-Matti, Riikka, Kati, Mikko, Jyrki, Torsti ja Tuomas. Kiitos kaikki mallit 🙂