Vuosi 2011 alkaa olla aika lopuillaan ja lienee hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään kulunutta vuotta tai sitten vain pysähtyä ja olla miettimättä. Jo lähetettyihin joulukortteihin mieheni kehitteli runon:

“Kesken joulukiireiden, voi pysähtyä hetkisen. Saa myös itselleen lyhyen rauhan suoda, kupillisen lämmintä teetä juoda.”

Kiva riimitys ja sisältö sopiva niin joulunaikaan kuin myös koko kuluneeseen vuoteen, mutta samalla myös tulevaan. Juomansahan voi jokainen valita mieltymystensä ja vuodenajan mukaan.

Millaisia asioita muistan vuodesta 2011?

Tämä on ollut VaVin ensimmäinen toiminnan vuosi, joten siihen liittyviä asioita on paljon. Isona konkreettisena asiana verkkosivujen tekeminen ja niiden käyttöönotto. Jos nyt on tullut uusia tarpeita ja kehittämisen kohteita, joten tämä taitaa olla aika dynaaminen projekti, joka jatkuu taas joulun jälkeen. Kiitos vain Samille ja Marikalle hyvästä työstä –ja ennen kaikkea kärsivällisyydestä. Kiitos myös Hannalle hyvännäköisestä VaVin yleisilmeestä tunnuksineen kaikkineen.

Helmikuussa Lyonissa

Yksi valokuvaukseen liittyvä kohokohta tänä vuonna oli ehdottomasti osallistumiseni Lyonissa järjestettyyn kansainväliseen kongressiin, jossa pääsin tapaamaan vanhoja tuttavia, mutta samalla myös paljon uusia ihmisiä. Käsittämätöntä, kuinka paljon kaikkea tuleekaan vastaan, kun kolme päivää pyörii vain valokuvaajien keskuudessa ja kuuntelee ihmisten ajatuksia ja katselee kuvia.

Ehkä merkittävimpiä esityksiä Lyonissa olivat vanhemman polven kuvaajat, mm. Paolo Roversi ja Owe Ommer. Varmasti pitkä ura ja sitä kautta suuri kuvamäärä ja vaihtelevat tyylit tekivät minuun vaikutuksen. Kuvissa oli valoa, sommittelua, kerrontaa jne… Lisäksi englantilainen kuvaaja Martin Parr yllätti minut. En ollut arvostanut kovinkaan paljon hänen kuviaan. Lyonissa hänen esityksensä oli kiehtova: Parr on erittäin älykäs ja kun hän kertoi kuvistaan, niiden tekemisestä ja projekteistaan, kuvat avautuivat aivan uudella tavalla. Kuvillaan hän tuo esiin yhteiskunnan erilaisia asioita hieman koomisessa, mutta sympaattisessakin valossa. Hän tunnistaa sekä oman maansa että muiden maiden stereotypioita, hassuja asioita, kummallisuuksia jne ja kuvaa niitä. Vai miltä kuulostaa: kuvauttaa itsestään omakuva jokaisessa mahdollisessa turistipaikassa ja tehdä niistä kirja, tehdä kirja huonosta säästä -kuvattuna Englanissa tai kuvata niin kuuluisaa englantilaista ruokaa. Esimerkkejä olisi useita… (lokakuun blogissa lisää..)

Yhdessä tekemisen oivallus

Tänä vuonna minulla on ollut kaksi isoa kokemusta siitä, miten suuri vaikutus yhdessä tekemisellä on oppimiseen, ryhmähenkeen ja ehkäpä myös mukaviin muistoihin tulevaisuudessa. Olin keväällä Pohjanmaalla erään ryhmän kanssa ja toteutimme yhdessä sinisen hetken kuvauksen, jonka o