“Minua sanotaan skootteri-Kariksi.” Näin minulle esittäydyttiin joitakin vuosia sitten suositussa tamperelaisessa Kahvila Runossa, jossa toisilleen vieraat ihmiset alkavat jutella toisilleen ja heistä muodostuu ystäviä. “Kerään kaikenlaista skoottereihin liittyviä esineitä ja asioita. Jos törmäät johonkin mielenkiintoisiin, voit jättää ne tähän tiskille. Runolaiset tietävät kyllä kenelle esineet ovat menossa.”
Skootterimies ja hänen harrastuksensa tulivat mieleeni ollessani perheeni kanssa lomamatkalla Pohjois-Italiassa 2007. Otin kuvan ja se jäi kovalevylleni lomamatkakansioon, kuten monille kuville käy. Tämän kesän alussa sain kuulla, että pian juhlisimme Kahvila Runossa skootteri-Karin syntymäpäivää. Mieleeni juolahti tuo vanha kuva, joka oli jo kauan sitten otettu kyseistä henkilöä varten. En onneksi ollut tuhonnut kyseistä kuvaa ja se löytyi kovalevyltä. Kaivoin kuvan esiin ja sitä rajaillessani kuvan nimi tuli mieleeni.
Lahjassa oli henkilökohtainen tarina. Minua viehättää ajatus siitä, että kuva päätyi saajalleen vasta vuosien päästä sen ottamisesta.