Kuvasta kokonaisuudeksi
Oletko ajatellut kehittää kuvausosaamistasi tänä vuonna?
Jos vastasit kyllä, kuinka aiot sen tehdä?
Kuvakokonaisuuden kuvaaminen voi olla yhden tunnin kuvaus tai usean vuoden projekti. Riippumatta sen pituudesta, sinun on tärkeää valita sellainen aihe, joka kiinnostaa.
Minulla on nyt työn alla uusi projekti ja olen sen alussa. Tästä syystä nostin esiin muutama vuosi sitten Kamera-lehteen kirjoittamani artikkelin valokuvanäyttelyn ideoinnista, kuvaamisesta ja viimeistelystä näyttelyksi. Vaikkei lopputuloksena olisikaan näyttely, niin nämä vinkit toimivat minusta erilaisten projektien läpiviemiseen. Muistelen lämmöllä aikoinaan tekemääni gradua, joka perustui tähän työskentelytapaan. Samaista metodia olen käyttänyt myös jokaisessa kirjassani.
Esimerkkiartikkelin kokonaisuus koostuu muutamia vuosia sitten kuvaamistani katukuvista. Kokosin silloin New Yorkissa, Pietarissa ja Hongkongissa kuvaamistani kuvista Hetken kuvia-näyttelyn. Voit lukea näyttelystä tarkemmin tästä.
2005 näin dokumentin Henri Cartier-Bressonista ja samaan aikaan eräässä opetuskokonaisuudessa oli esillä ratkaisevan hetken-käsite. Olin siinä elämäni vaiheessa harjoitellut paljon rakennettua valoa ja siksi oli avartavaa nähdä valo ja varjo myös hetkellisissä, arkipäivän tilanteissa otetuissa kuvissa. Tämä oivallus innosti kuvaamaan kadulla Cartier-Bressonin jalanjäljissä.
Mistä innostus kumpuaa? Mihin haluaa keskittyä pidemmän aikaa? Miten jaksaa niiden hetkien yli, kun ei yhtään huvita jatkaa? Kun tekee pidemmän kuvausprojektin, voi matkan varrella saada vastauksia näihin kysymyksiin. Itselleni syntyi yksi oivallus kiinnostukseeni katukuvaukseen, kun minulta kysyttiin: kuinka voit kuvata tällaisia kuvia, joissa rajaat miten sattuu, kun kirjoissasi et tee sitä. Tajusin, että katukuvaus oli minulle vastapainoa. Se oli kuin sellaista “suurella pensselillä maalaamista”, ja se näkyi selvimmin juuri rajauksissa. Näiden kahden lisäksi uskon kiinnostukseni katukuvaukseen johtuvan myös siitä, että nautin kävelystä ja pidän tilanteiden ja ihmisten tekemisten seuraamisesta. Katukuvaus mahdollistaa nämä kaikki.
Pitkän kuvausprojektin tekemiseen kuuluu prosessimaisuus. Sen vaiheet ovat mielenkiintoisia: välillä on vauhtia, välillä ei millään synny mitään. Sitten menee pieleen tai onnistuu lähes täydellisesti! Joskus tuntuu sille, että on kiivettävä Mount Everestille ja välillä laskettelee vuolasta virtaa. Ne kaikki on koettava – sanotaanhan, että matka on tärkein – mutta muistammeko aina sen? Huomaan, että itselläni se välillä unohtuu. Olen kuitenkin oppinut käyttämään erilaisia työkaluja.
Minulla on suuri valkoinen taulu, johon kokoan projektini. Materiaali on otsikoita, alaotsikoita, teemoja, kuvia, jne. kokonaisuus riippuu työn alla olevasta projektista. Kaikki on visuaalisesti yhtä aikaa katsottavissa ja helposti muokattavissa. Tämä tapa on minulle keino pitää asiat järjestyksessä. Lisäksi se mahdollistaa projektia kehittävän ajattelun. Se myös pitää minut matkalla: näyttää, missä kohdassa olen, ja mikä on suuntani.
Lähden päämäärättömälle kävelylle suuntaan, jossa näen kauas, ja jossa ei ole melua. Ei kapeita katuja talojen varjossa tai liikennevaloissa seisomista. Minulla ei ole aikataulua, kävelen vaan. Joskus pää tyhjenee, joskus se täyttyy. Mutta kaiken kaikkiaan tuntuu sille, että tuuli puhaltaa aivojen läpi. Se selkeyttää.
Hyväksyn pääni toiminnan – joskus käy niin, että olen suunnitellut tekeväni nyt jotain tiettyä asiaa projektin eteen. Sitten huomaan, ettei hetki olekaan sopiva. Pääni ei suostu tekemään sitä, mitä haluan niiden tekevän. Silloin siirryn tekemään projektin toista kohtaa. Tässä valkea ja visuaalinen tauluni on loistava apu: näen siitä heti, mitä muuta voin tehdä. Oikeastaan, pääni kertoo yleensä se saman.
Käy lukemassa artikkeli ja hyödynnä vinkit!
Näytä ikkunan valolla itsesi ja ilmeesi etäneuvottelussa
Näytä ikkunan valolla itsesi ja ilmeesi etäneuvottelussa
Olemme ehkä nyt siinä vaiheessa etäneuvottelujen ja -opetuksen osalta, että ollaan tyytyväisiä, kun on saatu etäyhteydet toimimaan. Tämän jälkeen myös laadulla alkaa olla väliä: yhteyksien toimivuus, äänen toimivuus ja kuvan laatu. Kanssakäymisessä sanat kertovat osan viestistä, joita sitten ilmeet, eleet ja äänenpainot tukevat. Jos etäneuvottelun äänestä tai kuvasta ei saa kunnolla selvää, on viestien välittyminen vaikeampaa.
Kuvan osalta on tärkeää, että
- kasvoillesi lankeaa jostain riittävästi valoa, eli hyödynnä IKKUNAN VALOA.
- kasvoillesi lankeava valo on pehmeää, näin kuva näyttää paremmalta.
- kasvosi näkyvät kuvassa vaaleina, jotta ilmeet erottuvat.
- mitään kummallista ei "kasva" päästäsi (lisävinkkinä).
Vinkit: Näin muokkaat apurahahakemuksen tekstin selkeäksi
Edellisessä blogissa keskityin luonnostekstin kirjoittamiseen tekstinkäsittelyohjelmassa. Tämä blogi puolestaan käsittelee tekstin muokkausta helposti ja nopeasti selailtavaan muotoon.
Hakemuksesi lukee henkilö, joka on täysin ulkopuolinen ja näkee hakemuksesi ensimmäisen kerran:
- saako hän tekstistä heti sen käsityksen, mitä haluat sanoa?
- saako hän sen käsityksen nopeasti ja vaivattomasti?
Kun pidät mielessäsi sen, että hakemusten lukijalla on luettavana useita hakemuksia, niin Sinun hakemuksesi on noustava esiin tästä joukosta.
- Pääotsikon ja tiivistelmän sisällön lisäksi kokonaisuuden muotoilu on tärkeää.
- Tee apuraha- tai tukihakemuksestasi nopeasti ja helposti selailtavasti luettava.
Huomioi nämä asiat, kun muokkaat tekstiä
-
Pääotsikko – kertoo ydinasian
Pääotsikko on tärkeimpiä kohtia tekstissäsi. Muotoile se niin, että se tiivistää lyhyesti, konkreettisesti ja selkeästi, mitä aiot tehdä.
Useissa sähköisissä hakujärjestelmissä ei voi käyttää esim. tekstin lihavointia tehokeinona otsikossa. Näissä tapauksissa kirjoitan otsikon usein isoilla kirjaimilla ja käytän kappalevälejä. Kappalevälit vievät tosin osa merkkimäärästä, mutta ne helpottavat lukijaa.Read more
Vinkit: hae apurahaa tai tukirahaa
Tuki- ja apurahahakemukset vaativat sen, että hakijan on osattava ilmaista itseään kirjallisesti siten, että ulkopuolinen lukija saa siitä selvän. Ja vakuuttuu siitä, että tähän projektiin kannattaa sijoittaa.
Olen aiempina vuosina saanut apurahaa mm. Valo ja valaisu- sekä POSE -kirjan kirjoitustyöhön, näyttelytoimintaan ja mm. Fotarit –ohjelman käsikirjoitustyöhön. Lisäksi olen auttanut useita ihmisiä kirjoittamaan hakemuksia. Näistä kokemuksista voi olla Sinulle apua, kun kirjoitat omaa hakemukstasi.
Tärkeimmät asiat – pidä nämä mielessäsi koko ajan:
Hakemuksesi lukee henkilö, joka on täysin ulkopuolinen ja näkee hakemuksesi ensimmäisen kerran: saako hän tekstistä heti sen käsityksen, mitä haluat sanoa?
Sokeudumme helposti omalle tekstillemme. Kannattaakin antaa jonkun lukea teksti ennen sen lähettämistä ja kysyä, mitä mieltä hän on siitä. Nykyäänhän erilaiset pilvipalvelut mahdollistavat helposti eism. yhtäaikaisen tiedoston tarkastelun ja muokkauksen.
Otsikko ja tiivistelmä kertovat konkreettisesti ja selkeästi, mitä aiot tehdä!
Jos näin ei ole, tiivistä, tiivistä, konkretisoi, konkretisoi... hyvä ja vanha vinkki: KISS – Keep it simple stupid (tai straightforward) :)
Otsikko ja tiivistelmä ovat elintärkeitä: ne luetaan ensimmäisenä. Ja kenties niiden perusteella tehdään päätös siitä, että jatkoon vai ei.
Nämä kaksi ovat tärkeitä muistisääntöjä siksi, että meidän kannattaa muistaa inhimillinen tekijä: hakemusten lukijalla on samaan aikaan edessään kymmeniä ellei satoja hakemuksia. Sinun hakemuksesi on noustava esiin tästä joukosta. Read more
Photography for Scientists –kurssin näyttelykuvat katsottavissa blogista
Tältä näyttävät Aalto University Materials Sciencen viime syksynä järjestämän kurssin Photography for Scientists loppunäyttelyn kuvat. Mielestäni kuvat näyttävät visuaalisilta ja valokuvauksellisilta 🙂 ja olen oikein iloinen, että näinkin lyhyessä ajassa kurssille osallistuneet tekivät näin hienoja kuvia.
Voit katsoa kuvia seuraavasta viitekehyksestä: Millaisia kuvia tutkija tarvitsee?
- dokumentaariset kuvat näytteistä, laitteista jne.
- kuvituskuvat tekemisestä ja tekijöistä
- mainosmaiset kuvat, joilla herätetään mielenkiinto vaikkapa esityksen alussa
Photography for Scientists – kurssi kuvin ja sanoin
Ensimmäisellä kerralla käytiin läpi järjestelmäkameralla kuvaamisen perusteita
Kurssin tavoitteena on alusta lähtien ollut se, että tutkijat ottavat kuvaamisen osaksi tutkimusprosessia. Näin he saavat monipuolista kuvamateriaalia tutkimuksestaan erilaisiin käyttötarkoituksiin kuten presentaatiot, kongressit, markkinointi jne.
Kurssin tavoite on ollut rakentaa sellainen kuvaamisen kokonaisprosessi, joka on vaivatonta toteuttaa päivittäin työn lomassa laboratio-olosuhteissa. Lähdimme siis liikkeelle kameran käytön perusteista, jotta kuvan ottamisen voi hallita oho-eiku -tyylisen kuvaamisen sijasta.
Kiitokset Valeria Azovskaya ja Glen Forde näistä toimintakuvista :)
Photography for Scientists – Miksi tutkija tarvitsee erilaisia kuvia projektistaan?
Aalto Materials Platform on järjestänyt jo pariin kertaan valokuvauksen kurssin tutkijoille, sitä ennen kurssin järjesti School of Science.
Idea kurssille lähti Robin Rasilta, joka oli sitä mieltä, että tutkijat tarvitsevat erilaisia kuvia projekteistaan. Tästä en voisi olla enempää samaa mieltä. Nyt neljän kurssin jälkeen sain nähdä konkreettisia tuloksia kuvien käytöstä. Enkä nyt puhu vain kurssin päättäneestä valokuvanäyttelystä.
Akatemiatutkija Kati Miettunen poseeraa ottamansa kuvan edessä loppunäyttelyssä.
Näyttelyn lisäksi kurssilla otetut kuvat ovat olleet jo lehdistötiedoitteissa ja presentaatiokäytössä. Lisäksi hän on jo ohjeistanut post doc –tutkijoitaan kirjoittamaan tutkimussuunnitelmaan, missä vaiheissa näytteet, prosessit, tekeminen jne jne kuvataan.
Tämä on ollut Photography for Scientists –valokuvauskurssin tavoite: tutkijoille syntyy kuvapankki, jossa on erilaisia kuvia projektista ja joita voi sitten käyttää eri käyttötarkoituksiin.
"On mielenkiintoista mennä esittelemään tutkimusta, kun voi käyttää juuri oikeita kuvia visualisoimassa asiasisältöjä yleisten kuvapankkikuvien sijasta."
Eikä Kati ole ollut ainoa –myös tämä kuva on jo ollut presentaatiokäytössä.
Photography for Scientists –valokuvauskurssin näyttely LQ Aulassa, Aalto yliopistolla (Väre)
Suunnittelimme myös näyttelyn itse: olimme viimeisellä kurssikerralla näyttelytilassa työkopiolaatuisten printtien kanssa ja mietimme yhdessä, mikä kuva mihinkin tulee. Sen jälkeen upeaa työtä tekivät Valeria Azovskaya ja Glen Forde näyttelykuvien saattamisessa lopulliseen muotoon ja itse näyttelyn ripustamisessa :)
Photography for Scientists huipentui valokuvanäyttelyn avajaisiin
Aalto Materials Platform on järjestänyt jo pariin kertaan Photography for Scientists –valokuvauskurssin tutkijoille, sitä ennen kurssin järjesti School of Science.
Idea kurssille lähti Robin Rasilta, joka oli sitä mieltä, että tutkijat tarvitsevat erilaisia kuvia projekteistaan. Tästä en voisi olla enempää samaa mieltä. Nyt neljän kurssin jälkeen sain nähdä konkreettisia tuloksia kuvien käytöstä. Enkä nyt puhu vain kurssin päättäneestä valokuvanäyttelystä, mutta palaan siihen myöhemmin.
Photography for Scientists –valokuvauskurssi huipentui näyttelyn avajaisiin
Minusta tämän kurssin toinen hienous on siinä, että olemme aina rakentaneet loppunäyttelyn. Aalto yliopistolla nähdään paljon taidepuolen näyttelyitä ja me teimme näyttelyn, jonka kuvat ovat tehneet tiedepuolen tutkijat.
Hienoa siinä on lisäksi se, että näyttelyn paperikuvien myötä jokaiselle osallistujalle havainnollistuu samalla valokuvauksen kokonaisprosessi kuvan suunnittelusta aina lopulliseksi kuvaksi. Ja ainahan on upeaa nähdä kuvia isossa koossa ja tietenkin vielä oman lisänsä tuo se, että joukossa on omakin kuva.
Suunnittelimme myös näyttelyn itse: olimme viimeisellä kurssikerralla näyttelytilassa työkopiolaatuisten printtien kanssa ja mietimme yhdessä, mikä kuva mihinkin tulee.
Sen jälkeen upeaa työtä tekivät Valeria Azovskaya ja Glen Forde näyttelykuvien saattamisessa lopulliseen muotoon ja itse näyttelyn ripustamisessa :)
Kiitokset myös kaikille kurssilaisille ja tietenkin Materials Platformin Heidi Henricksonille kurssin järjestämisestä. Tätä oli taas ilo tehdä :)Read more
Iisalmen immeisiä –valokuvauksen kesäkurssilla
Iisalmen immeisiä –valokuvauksen kesäkurssin tavoite oli löytää malleiksi paikallisia ihmisiä ja kuvata heidät paikoissa, joissa tunnistaa Iisalmen.
Olin haaveillut jo pidempään, että voisin pitää tällaisen kurssin ja Iisalmi oli juuri sopivan kokoinen kaupunki järkätä tällainen kurssi. Ja nyt sitten tänä kesänä kurssi toteutettiin, kiitokset siitä Snellman kesäyliopistolle! –ja erityiskiitokset kaikille malleille!
Tällaisia kuvia kurssilaiset ottivat – ja suurin osa kuvasi ensimmäistä kertaa ihmisiä!
Iisalmen immeiset pääsivät myös paikallislehteen kuviensa kanssa
Ensin kuvattiin immeisiä, sitten toteutettiin näyttely alusta loppuun
Näyttelyn kokoaminen oli osa kurssiohjelmaa ja viimeisenä kurssipäivänä kuvista rakennettiinkin sitten näyttely Iisalmen Kulttuurikeskuksen ala-aulaan.
Tekijät paikallislehden haastattelussa
Iisalmen Sanomien toimittaja kävi haastattelemassa kuvaajia ja paikalla oli myös viikon aikana mukana olleita malleja.
Avajaishuumaa Kultturikeskuksella
Kurssimme huipentui näyttelyn avajaisiin, jonne myös suuri osa malleistamme saapui katsomaan, mitä olimme saaneet aikaan kurssin aikana.
Iisalmen rohkea nuoriso!
Tää oli mahtavaa rohkeutta – tapasin 11-vuotiaan Eetin ja hänen äitinsä Iisalmen torilla jätskikioskilla ja pyysin Eetiä mukaan malliksi. Ja niin vaan nuori mies totesti, että kyllä hän tulee. Ja kaveri Matias pääsi sitten myös mukaan mallin hommiin.
Keskellä Iisalmen Super-Sari, jonka kanssa kurssi järkättiin yhdessä – kiitokset taas yhteistyöstä :)
Minusta hienointa tässä projektissa oli:
- kurssilaisia oli 10, joista suurin osa ei ole oikeastaan kuvannut henkilöitä aiemmin
- suurin osa kurssilaisista ei myöskään ollut aiemmin kuvannut tavalla, että kuva suunnitellaan etukäteen, mm. valaisun osalta (meillähän oli tavoitteena harjoitella kuvattavien kohtaamisen lisäksi miljööhenkilökuvauksen valaisua erilaisissa vallitsevan valon valo-olosuhteissa, mm. suora auringonvalo)
- mallit olivat tavallisia ihmisiä, jotka poimittiin mukaan joko Facen kautta tai kadulla kysymällä
- tapasimme päivittäin mallimme, heidät jaettiin kuvauspareille satunnaisesti. Tämän jälkeen kuvattavat kertoivat, missä haluavat, että kuva otetaan ja sitten lähdettiin tekemään. Eli valmistautumisaikaa oli vähän ja tilanteeseen piti kuvaajankin heittäytyä (ja suurin osa ei tosiaan ollut tehnyt tätä koskaan aiemmin)
- ja aina meillä oli myös tehtävä briiffi: jokaisessa kuvassa tulee Iisalmen näkyä tunnistettava ja kuvattavaa tulee ohjata siten, että kuvassa näkyy myös toivottu tunnetila. Ja lisäksi valaisu, mallin asettelu, kuvauskorkeus, mahdollinen rekvisiitta, kolmiuloitteisuuden hyödyntäminen
Kun siis tarkastelee kuvia tästä viitekehyksestä, niin mielestäni kurssilaiset onnistuivat tässä projektissa huikealla tavalla!
Näin tehtiin Valaisua Valtiosalissa -artikkeli Kameralehteen
Minua pyydettiin tekemään uusimpaan Kamera-lehteen opetusartikkeli valaisusta. Kun sitten mietin, millaisen jutun tekisin, niin mieleeni tuli, että olisipa mielenkiintoista kuvata miljööhenkilökuva paikassa, jonne ei välttämättä tule muuten mentyä... siitä lähti idea Valaisua Valtiosalissa -artikkeliin.
Valo ja valaisuhan on intohimoni, ja siksi tätäkin juttua oli hauskaa lähteä tekemään. Ennen ja jälkeen –kuvat havainnollistavat hyvin, mitä lisävalaisulla voi tehdä... olen avannut koko kuvausprosessin Kamera-lehdessä (03/2019), joten siitä voi lukea mm.
- miksi kuvauspaikaksi valikoitui Valtiosali
- millainen kuva oli tavoitteena
- miten suunnittelin valaisun
- miten suunnittelin ja päätin muut kuvan visualisointiin liittyvät yksityiskohdat
Alla kuitenkin muutamia toimintakuvia, joista kokonaisuus hahmottuu (kuvat: Minna Palmén).
Tehtiin töitä valvovan silmän alla... sain kuvausluvan sillä ehdolla, että Salolaisen avustaja Tommi Pyykkö valvoo toimintaa koko ajan.
Välillä Tommi joutui myös testimalliksi.
Kuvauspaikan valintaan vaikutti haluamani visualisoinnin lisäksi se, että kulkuyhteyden salista käytävään oli säilyttävä koko kuvauksen ajan.
Kuvauskin tehtiin valvovan silmän alla... Tommi vahtii, ettei kukaan ohikulkija törmää lamppuihin...
Pertti Salolainen on myös innokas kuvaaja, ja olemmekin tavanneet aiemmin juuri valokuvauksen merkeissä. Tämän takia loppuun tehtiin kuva myös kameran kanssa...
...ja siitä kuvasta tuli mielestäni hauska. Ja ehkäpä jopa enemmän sellainen, mikä kertoo Salolaisen fiiliksistä ja tekemisen kohteista tuleville eläkepäiville.
Ja lopuksi perinteinen ryhmäkuva. Kiitokset tiimille ja ISO erityiskiitos Minnalle avustamisesta :)
