Viikko sitten aloitimme oikein porukalle tulevan kesän miljöökuvausten sesongin entisellä työpaikallani VVI:llä. Kyseessä oli “Miljööhenkilökuvausta kevyellä kalustolla” -päivä, joka järjestettiin yhteistyössä Studiovarustamon ja VVI:n kanssa. Kevään alku ja tulevat miljöökuvaukset olivatkin houkutelleet paikalla oikein kivan kokoisen porukan. Kiitos jo tässä vaiheessa kaikille osallistuneille 🙂

Ennenkuin päästiin tositoimiin Robert Ruutsalo kertoi osallistujille Studiovarustamosta, Jarkko Viljanen VVI:stä ja sitten mentiinkin jo miljöökuvauksen maailmaan.

Lisäsalama täytevalona

Päivän kuvausdemoissa kevyt kalusto tarkoitti Bowensin XMT 500 -akkusettiä, jonka erityisominaisuus on se, että akku on sisäänrakennettuna välähdyspäihin.

Ekassa kuvausdemossa lähdin siitä, että havainnollistin valokuvauksellisen valon periaatteet samalla, kun selvitellään miljöökuvaukseen liittyviä yksityiskohtia.

Kun ollaan kuvaamassa miljöössä, on vallitseva valo, sen suunta, väri ja luonne niitä asioita, joiden perusteella kuvaaja tekee mm. valaisuun liittyviä valintoja.

Tosin heti ensimmäisenä päästiin muokkaamaan vallitsevaa valoa, koska aurinkoinen kevätpäivä suorastaan tulvi ikkunoista sisään 🙂 Ja lämmittikin sitten koko päivän oikein mukavasti. Tein valon muokkauksen sen takia, että halusin käyttää ekassa demossa pehmeää valoa.

Käytin demossa valonmuokkaukseen Lastoliten Skylitea, mutta aivan yhtä hyvin ikkunan voi peittää läpikuultavalla kertakäyttölakanallakin. Tavoite on suodattaa suora auringonvalo, ja muuttaa sen tuottama valo pehmeämmäksi.

Ekassa demossa käytin ikkunan valoa päävalona, ja siksi mallin asento valikoitui vallitsevan valon suunnan mukaan.

Lisäksi jos ajattelee miljöökuvauksen metodiikkaa, niin tässä demossa asettelin mallin valokuvaukselliseen kohtaan suhteessa taustaan siten, että malli erottuu taustasta sitä valollisempana (valo-varjo-irrotus) ja kontrastisempana.

Kun mallin paikka suhteessa taustaan oli oikea, lisäsin kuvaan täytevaloksi Bowensin XMT500 – akkusalaman. Suuntasin salaman kameran taakse takaseinään noin 45 asteen yläviistossa kulmassa. Näin sen tuottama valo kiersi ympäri huonetta ja loi sinne pehmeää täytevaloa.

  • kuva 1: vallitseva valo (ikkunan valo) päävalona, ei täytevaloa
  • kuva 2: vallitseva valo (ikkunan valo) päävalona, täytevalona lisäsalama

Jos katsoo kuvia tarkemmin, huomaa, että jälkimmäinen kuva on aavistuksen vaaleampi, mm. takaseinä ja mallin kasvojen varjopuoli. Täytevalo toimii siten, että se vaalentaa kuvan varjokohtia. Nimensä mukaisesti se “täyttää”.

Valoon liittyvien asioiden lisäksi havainnollistin demossa myös kuvan visualisointiin liittyviä asioita, mm. miten sommitella kuvapinta-alaa.

Kuvista huomaa lisäksi mallin ohjaukseen liittyvän asian: jos mallin asentoa ei huomioi koko ajan, on lopputulos lysähtänyt ja ryhditön.

Täytevalon värilämpötila ja CTO -suodinten käyttö

Havainnollistin tässä ekassa demossa valon luonteen ja suunnan lisäksi myös sen värin merkitystä.  Tässä tapauksessa valon värilämpötilan muuttamista.

Käytän usein täytevalossa valoa lämmittävää CTO -suodinta (convert to orange). Näin täytevalon värilämpötila muuttuu lämpimämmän sävyiseksi kuin päävalon värilämpötila. Tämän johdosta mallin kasvojen värilämpötila muuttuu mielestäni miellyttävämmän väriseksi.

  • kuva 1: täytevalossa ei värilämpötilan muuntosuodinta (täytevalon valon värilämpötila 5 500K, myös kameran WB -asetus 5 500K)
  • kuva 2: täytevalon edessä 1/4 CTO -muuntosuodin
  • kuva 3: täytevalon edessä 1/1 CTO -muuntosuodin (selvästi liikaa)

Oikeaa lämmityksen määrää on vaikea sanoa, se pitää jokaisen itsensä testata eri tilanteissa.

Täytevalon värilämpötilan muutos on tärkeää tietää ja hyödyntää, jos tehdään esim. dokumentaarista tapahtumakuvausta erilaisissa valo-olosuhteissa. Kameran päälle kiinnitettävän käsisalamn värilämpötila on usein noin 6 000K. Jos kuvataan esim. keinovalo-olosuhteissa, kannattaa salamalaitteen värilämpötila muuttaa vastaamaan keinovalon värilämpötilaa. Nykyään ei enää onneksi tarvitse kiinnittää suotimia salamalaitteisiin takiaistarralla, vaan saatavissa on oikeita pidikkeitäkin 🙂

Lisäsalama pää- ja täytevalona

Iltapäivällä aurinko meni hetkeksi (tai välillä) pilveen ja saimme toiseen demoon pilvisen päivän valo-olosuhteen ja pehmeän valon.

Tässä demossa vallitseva valo, eli ikkunan valo toimi ns. korkovalona. Ja valaisu mallille rakennettiin erillisillä lisävalonlähteillä.

Vaikka ikkunasta näkee, että välillä aurinko paistoi oikeinkin kirkkaasti, pitäydyimme pehmeässä valossa. Tämä siksikin, että en ollut koskaan käyttänyt suurta läpiampuvaa sateenvarjoa, ja oli mielekiintoista testata, millaista valoa se tuottaa (ks. alla oleva kuva).

Mielenkiiintoista olisi myös testata sitä ulkona… kuinkahan vauhdilla sitä lentäisi sen mukana, jos kohdalle osuu tuulenpuuska 😀

Ekassa alla olevassa demokuvassa käytössä on vain henkilön kasvot valaiseva päävalo.

Käytin salamavalon tehon  määrittelemiseen ohjeluvun (guide number) -periaatetta, koska se on laitemerkistä riippumaton asia. Sen avulla pääsee alkuun salamakuvauksessa.

Sitten kun ymmärtää ohjeluvun -periaatteen ja saa vallitsevan valon ja lisävalon synkronoitua, voi alkaa harjoitella kaikkia automaattitoimintoja, joita salamalaitteissa on. Jos yrittää harjoitella molempia samalla kerralla, saattaa siinä olla aika paljon muistettavaa yhdellä kertaa 🙂

Nykyään erillisten salamalaitteiden käyttöä helpottaa radiosynkronointi ja se, että kameran päälle asetettavissa lähettimissä on myös muita toimintoja. Myös Bowensin akkusetissä on radiovastaanotin sisäänrakennettuna, joten välähdyspäitä voi ohjata langattomasti lähettimellä (mm. kanavat, ryhmät, ohjelmat, tehojen määrä jne).

… mutta vaikka tässä demossa käytettiin lisävalonlähteitä, aloitettiin kaikki kuitenkin vallitsevasta valosta: kuinka vaaleaksi haluamme ikkunan takaa näkyvän maiseman ja säädettiin valotusaika sen mukaan.

Välillä myös katsottiin kuvan visualisointiin liittyviä asioita. Mielestäni laajakulmainen objektiivi on miljööhenkilökuvauksessa hyödyllinen ja mielenkiintoinen. Kuvattava pääkohde saadaan tarvittaessa varsin suureksi kuva-alalle, ja silti näkyvissä on edelleen runsaasti miljöötä taustalla.

Yleensähän henkilökuvat kuvataan kuvattavalle merkityksellisessä ympäristössä (esim. muotokuvat) tai taustalla näkyvä iljöö lisää ja selventää kuvan viestiä (esim. mainos- ja uutiskuvat). Laajakulmaisella objektiivilla eri etäisyyksille (syvyyssuunnassa kamerasta katsottuna) asetellut asiat näkyvät lopullisessa kuvassa varsin suurilla kokoeroilla.

Toisen demokuvan yhteydessä havainnollistin sitä, kuinka toimia, jos käytössä on vain yksi lisäsalama ja valkea heijastin. Heijastinta voi hyvin käyttää täytevalona mallin kasvojen varjopuolen vaalentamiseksi.

 

Viimeisessä demokuvassa mallin varjopuolelle asetettiin mustaa kangasta varjostimeksi. Useimmiten miljöökuvauksissa tarvitsee myös hallita valoa siten, että sitä voi poistaa sieltä, minne sitä ei halua. Musta kangas on siihen oivallinen apuväline.

Lisäksi alla olevassa kuvassa on toinen salamalaite täytevalona. Täytevalo on  suunnattuna kameran taakse takaseinään.

Tällainen oli lyhykäisyydessään viimeviikkoinen miljöökuvausten aloituspäivämme Tampereella 🙂 Tästä voi hyvin jatkaa eteenpäin kohti seuraavaa miljöötyöpajaa tai kuvausta 🙂

Kiitokset koko päivän mallina olleelle Jarnolle. Kiitokset Tommi Taipalukselle tapahtumakuvista. Kiitokset Studiovarustamon Robert Ruutsalolle ja VVI:n Jarkko Viljaselle ja Petri Heinoselle yhteistyöstä.

Ja tietenkin superkiitokset kaikille osallistuijlle 🙂 Nyt sitten vain kuvaamaan!

… ja jos joku haluaa kerrata päivän asioita, niin kaikki ovat Valo ja valaisu -kirjassa 🙂