Viime lauantai hurahti vauhdikkaasi Jyväskylässä Matti Sulannon (Sulantoblog) kanssa yhdessä järjestetyllä valokuvauskurssilla. Tein päivän aikana kaksi erilaista valaisu- ja kuvakerrontaan liittyvää demoa, jotka lupasin vielä avata blogissani.
Ikkunanvalo valaisussa ja toivottomuuden tunne kuvassa
Molemmissa demoissa lähdin siitä, että suunnittelimme kuvalle viestin. Kuvan viesti oli kaikkien myöhempien valintojen perusta. Mallina meillä oli Kalle ja hänen habituksestaan ja demopaikasta kehitin tarinan juuri suljetun tehtaan työntekijästä, jolla on epävarma tulvaisuus.
Laitoin Kallen istumaan tuolille siten, että hänellä on kädet puuskassa ja hän nojaa taaksepäin. Asento on jäykkä, pysähtynyt ja taaksepäin suuntautunut.
Läppärin kuvasta näkyy ensimmäiseksi tekemäni rajaus kuvasta, vaikka se ehkä näyttääkin enemmän sitlä, että aion väkivaltaisesti kääntää Kallen päätä… 🙂
(En muistanut ottaa lopullista kuvaa tästä ekasta rajauksesta…)
Ekassa rajauksessa Kalle oli kuvan etualalla ja taustalla näkyi hylättyä tehdasmiljöötä. Asettelin Kallen kuvan vasempaan reunaan ja pyysin häntä katsomaan ikkunaan päin. En jättänyt rajauksessa katseen eteen tilaa, vaan jätin tilaa taakse tehdasmiljööseen. Rajauksen tarkoitus oli lisätä toivottumuuden ja epävarman tulvaisuuden vaikutelmaa.
Havainnollistin tässä demossa henkilövalaisun perusteita: päävalon suuntaa ja korkeutta sekä pääkohteen irrottamista taustasta. Eli suunnilleen niitä asioita, jotka voit lukea Valo ja valaisu -kirjan ekasta luvusta. Kirjassa nämä perusteet on havainnollistettu studiomaisissa olosuhteissa, mutta tällä kertaa tutkimme samoja asioita miljöössä. Sekin oli joillekin kuuljioille oivallus –samat perusteet pätevät sekä studiomaisissa- että miljööolosuhteissa.
Missään kuvassa ei näy sitä, että havainnollistin demossa täytevalon tekemistä heijastimella. Havainnollistin asiaa mm. valkealla, hopeisella ja kultahopeisella heijastinpinnalla, koska ne kaikki tuottavat eri värisen heijastuksen. (Myös tästä voit lukea lisää Valo ja valaisu -kirjan ensimmäisestä luvusta.) Käytössäni oli valkoisen pahvin lisäksi mm. Lastoliten TriGrip (75 cm), jota olen käyttänyt myös aiemmilla kursseilla.
Silmien valopisteet ovat niitä kohtia, joista voi tarkkailla, onko päävalo oikeassa paikassa.
… samoin nenän varjon paikasta voi katsoa päävalon korkeutta ja paikkaa suhteessa pääkohteeseen…
Tästä kuvasta näkee hyvin konstin, jolla päävalon saa ylemmäs haluttuun 45° kulmaan yläviistoon suhteessa pääkohteeseen.
Ikkunan paikkaa ei voi siirtää, mutta voin siirtää mallin paikkaa suhteessa ikkunaan. Asetin Kallen istumaan, jotta ikkuna on suhteessa ylempänä. Lisäksi asetin mustan varjostimen peittämään osan ikkunasta. Näiden kahden keinon avulla ikkunanvalo valaisee mallin halutusti 45° kulmassa etu- ja yläviistosti.
Kuva on kaksiuloitteinen, mutta maailma, jota se kuvaa, on kolmiulotteinen. Miten toimitaan niin, että kuvaan saadaan kolmisuutteisuutta?
1. Valo ja valaisu
Valon ja valaisun tarkoitus on näyttää kuvassa olevien elementtien kolmiulotteisuus. Valo näyttää muodon ja tuo esiin pintarakenteen.
2. Kuvaaminen “nurkasta nurkkaan”
Jos miljöössä kuvaa niin, että taustalla näkyy vain seinä, näyttää kuvausmiljöö kaksiulotteiselta. Kun kuvataan ns. “nurkasta nurkkaan” näkyy kuvassa ainakin kaksi seinää ja niiden väliin jäävä nurkka. Tällöin kuvaan tulee voimakkaampi perspektiivivaikutelma ja siten illuusio syvyydestä.
3. Kuvassa olevien elementtien sijoittelu kuva-alalle ja etu- ja taka-alan hyödyntäminen
Kun asetellaan kuva-alalla olevia elementtejä toiseten kanssa lomittain syvyyssuunnassa, syntyy illuusio kolmiulotteisuudesta. Kuvan pääkohteen lisäksi kuvassa on
– jotain taka-alalla (riittävän epäterävänä ja vähempikontastisena kuin pääkohde)
– jotain etualalla (riittävän epäterävänä ja vähempikontastisena kuin pääkohde)
Myös näillä keinoilla lisääntyy illuusio kolmiulotteisuudesta.
Lisäksi kun kuva-alalla olevat elementit sijoitellaan diagonaalisesti, kuva-ala näyttää mielenkiintoisemmalta, eivätkä esim. tikkaat kasva pääkohteen päästä… (tästä lisää mm. Valo ja valaisu -kirjan luvussa: Valo nähtynä).
Ja lopuksi kannattaa vielä muistaa ottaa kuvasta pois varjostin, jos muuttaa rajausta näin paljon… 😀
Haluaisin muistaa, mitä tässä kohdassa selitin 😀
Valaisukaavio
(1) Päävalo: ikkunanvalo (pilvinen päivä, valon luonne pehmeää)
(2) Osittain ikkunan edessä musta varjostin
(3) Täytevalon: heijastin (valkea/kiiltävä hopea/kiiltävä puolikulta)
Kovaa valoa ja nuori kapinallinen
Toisen demon aikaan luonnonvalon määrä väheni ja loppui kokonaan. Käytin tällä kertaa LED-paneeleita valaisuun sen takia, että jatkuvilla valoilla oli helpompaa havainnollistaa kuin pikkusalamilla tässä tilanteessa… Lähtökohta tässä demossa oli se, että suurimmalla osalla kurssilaisista on käytössä useampia pikkusalamoita ja siksi käytin useampia valonlähteitä.
Tästä demosta ei ole vielä toimintakuvia, mutta jos joku muistaa lähettää, niin lisään ne sitten tänne.
Kuvan viestiksi muotoilimme “nuoren kapinallisen” johtuen siitä, mallina ollut Markku on ollut koko syksyn mukana Valkeakosken Teatterin produktiossa “James Dean”. Hänellä oli jo valmiiksi fiftarityyli hiuksissa ja pulisongeissa.
“Nuori kapinallinen” aseteltiin kuvan etualalle siten, että hän täytti suuren osan kuva-alasta. Lisäksi asettelin Markun siten, että hän nojaa eteenpäin. Eteenpäin nojautuminen lisää dynaalisuutta. Lisäksi asento on leveä (rintamasuunta päävaloon päin) ja kolmiomainen (hartiat ja käsivarret leveästi, kokonaisuus muodostaa kolmion), jotta pääkohde näyttäisi maskuliiniselta ja voimakkkaalta.
Valitsin kuvauskorkeudeksi alaviistosta kuvaamisen samasta syystä –vahvistaakseni pääkohteen voimaa ja maskuliinisisuutta.
Valaisullisesti valitsin kovan valon, jotta sekin tukee samaa kuvan viestiä.
Valaisukaavio
(1) Päävalo: n. 30×30 cm Dedolight Felloni LED-paneeli
(2) ja (3) Korkovalot: n. 30×30 cm Dedolight Felloni LED-paneelit
Kaikki pääkohdetta valaisevat valonlähteet on suunnattu hieman kohteen ohi.
(4) ja (5) Miljöön valaisu: 2kpl Dedolight -kuumavaloa (3 200 K)
Koska luonnonvalo hävisi kokonaan demon aikana, valaisin taustaa erikseen, jotta sinnekin saatiin sävyjä umpimustan sijasta. Suuntasin viistosti vasenta seinää kohti kaksi Dedolight -kuumavaloa. Molemmissa oli läpät. Muokkasin niillä valokiilan kapeaksi.
(6) Täytevalo: käsisalama + 1/4 CTO
Suuntasin täytevalon kamerasta taaksempän noin 45° kulmassa yläviistoon. Täytevalon päällä oli lämmittävä suodin varjokohtien lämmittämiseksi. Täytevalon tavoitteena oli vaalentaa varjokohtia kuva-alueella, etenkin päkohteessa (Lue lisää: Valo ja valaisu: Luku 1: Täytevalolla vaalennetaan varjokohtia).
(7) Vastavalosuojat
Korkovalot aiheuttavat helposti flaretta, joten suojasin mustilla levyillä objektiivin etuosan ja estin flareen pääsyn objektiiviin.
Värilämpötila kuvassa on 5 500K.
Aiheena se, mihin kohtaan kohtaan korkovalo laitetaan…
Mallia lukuunottamatta näimme kaikki kameran livekuvan läppärin näytöltä. Tästä kuvasta näkee hyvin, kuinka pimeää jo oli. Jos olisin tehnyt demon pikkusalamoilla, olisin vaan törmäillyt pimeässä… 🙂
Päivän lopuksi kuvien valintaa ja sitten kuvapalautetta.
Päivä oli tiivis ja pitkä. Ihan hirvitti ajatella, kun suurin osa lähti yömyöhään vielä pitkälle kotimatkalla. Toivottavasti kaikki pääsivät turvallisesti perille 🙂
Kiitos kaikille osallistujille antoisasta päivästä. Kiitos Matille yhteisestä kurssista ja Pasille isännöinnistä!