tiina_puputti_valokuvauskurssi_03

Kesän valokuvauskurssien rypäs huipentui elokuussa Keski-Suomeen, Kapeenkosken rannoille. Ajelin kurssipaikalle perjantai-iltana ja sain nauttia kauniista auringonlaskusta ja rauhasta Kapeenkosken matkailukeskuksessa. Kävin savusaunassa ja nukahdin satavuotiaassa aitassa kosken kuohujen ääneen. Aamiaisen söin kosken rannalla auringon noustessa. Hieno aloitus valokuvauskurssille, vai mitä 🙂

Valokuvaaja Terho Poikolainen toimi isäntänä Suolahden Kameroiden järjestämällä kurssilla. Emäntänä hääri Stina Rannström, joka huolehti, etteivät mahamme kurisseet tyhjinä kuvausten välillä. Malleina meillä oli paikallisia perhokalastajia –samalla kuulemma saattoi treenata seuraavan viikonlopun joukkue SM-kisoja varten (Kapeenkoski on kuulemma yksi hienoimpia perhokalastuspaikkoja Suomessa). Tosin eivät tainneet perhokalastajat arvata, mihin olivat lupautuneet 🙂

Ennen kuin laitoimme pystyyn yhtään lisävaloa, tutkimme vain vallitsevaa luonnonvaloa. Päivä oli pilvinen, joten valo oli luonteeltaan pehmeää. Tällaisella ilmalla on varsin helppoa tehdä valokuvauksellinen henkilökuva, koska kontrasti valon ja varjon välillä ei ole suuri. Tällöin voi vain valita kuvauspaikan ja asetella kuvattavan valokuvauksellisesti suhteessa takana näkyvään miljööseen. Eli irrottaa mallin taustasta riittävän suurella sävyerolla.

DSC_3952+
Kuva: Terho Poikolainen

Ja tässähän se irrotus sitten näkyykin tämän kesän suosikkilaitteeltani iPadilta 🙂 Taas langaton kuvien siirto Canonin 6D:lta iPadille EOS Remote -applikaatioon toimi ja oli havainnollinen. Olen edelleen fiiliksissä 🙂

DSC_3965+
Kuva: Terho Poikolainen

Sitten laitettiinkin lisävaloja pystyyn. Käytin tässä demossa vain yhtä lisävalonlähdettä: Canon Speedlite 600 EX-RT:ta. Käsisalaman hyvä ominaisuus miljöökuvauksessa on ehdottomasti sen koko, keveys ja langattomuus. Lisäksi Speedlite 600 EX-RT:ssa on sisäänrakennettu radiovastaanotin, joten se on myös varma toiminnaltaan. Kameraan on kiinnitetty pieni radiolähetin (Speedlite Transmitter ST-E3-RT… kuka ihme näitä nimiä oikein keksii… :)), joka laukaisee salamat. Tänä kesänä laitteet ovat toimineet jokaisella kerralla moitteettomasti.

Valonmuokkaajana käytin läpiampuvaa sateenvarjoa, koska se muuttaa pienen valonlähteen tuottaman kovan valon pehmeämmäksi, eli vallitsevan luonnon valon luonteen mukaiseksi. Tavoitteenahan oli, että lisävalaisumme EI näkyisi kuvassa, vaan se vain parantaisi kuvaa valollisesti.

Huomaa muuuten alla olevassa kuvassa itserakennettu jalustan paino! Vaikka ulkona kuvattaessa ei tuulisi, niin varmasti se yksi henkäys tulee juuri silloin, kun et pidä kiinni valojalustasta ja koko rakennelma kaatuu. Kallista kuvaamista. Toimii ja on helppo kuljettaa.

20130817_144618
Kuva: Riikka Holappa

Asetin Esan kohtaan, että sain lisävalonlähteen paikoilleen, eikä valojalustaa pystyssä pitäneellä Ilkalla kastunut yhtään varvasta. Lisäksi laitoin mallin eteen suuren valkean heijastimen. Se heijasti taivaalta lankeavaa luonnon valoa mallin kasvojen varjokohtiin, mm. silmäluomiin ja nenän sekä leuan alle. Laajemmassa kuvarajauksessa heijastinta ei käytetty, kun se olisi näkynyt kuvassa (ohjeet itse rakennetun heijastimen tekemiseen löytyvät Valo ja valaisu -kirjasta).

DSC_3971+
Kuva: Terho Poikolainen

Lopullisessa kuvassa oli seuraavia tavoitteita:

– perhokalastus on yhdessä tekemistä ja sitä harrastetaan usein porukoissa (näin minulle kerrottiin :))

– koskimiljöö on tunnistettavissa Kapeenkoskeksi

Havainnollistin näitä asioita siksi, että koko viikonlopun tavoitteemme oli kuvata sellaisia kuvia, joissa Kapeenkoski on tunnistettavissa.

Kun olin asettanut Esan oikealle paikalle, ohjasin Jounin ja Janin haluamiini kohtiin. Tavoitteeni oli asetella kalastajat eri kohtiin kuva-alaa syvyyssuunnassa ja lisäksi siten, ettei päiden linja ole samassa vaakalinjassa. Näillä keinoilla sain kuvaan sekä syvyysvaikutelmaa (joka puuttuu kaksiulotteisesta kuvasta), rytmiä että diagonaalisia linjoja.

Lisäksi katsoin Janin ja Jounin paikat niin, että molempien kasvojen takana on rauhallinen tausta. Lopuksi otin vielä käteeni muutamia heiniä ja lisäsin ne kuvan etualalle. Niitä tuli kuulemma liikaa. Samoin olisi ollut kiva, jos Esan vapa olisi näkynyt kokonaan.

tiina_puputti_valokuvauskurssi_03

Jouni menossa haluamaani kohtaan…. tässä piti kuulemma huomioida kosken pohjan vaihtelut 🙂 aika yllättävää.

20130817_145601
Kuva: Riikka Holappa

Toisen kuvausdemon alussa havainnollistin sitä, kuinka ensin kannattaa katsoa, mihin kohtaan malli asetetaan, ja kuinka katsotaan, mitä miljöössä on mallin takana.

Kuvasarjan ensimmäisessa kuvassa kasvot uppoavat taustaan, sekä tausta että kasvot ovat lähes saman sävyisiä. Toisessa kuvassa kuvaan on lisätty lisävalonlähde ja kasvot uppoavat edelleen taustaan. Kolmanteen kuvaan muutin kuvauskorkeutta ja mallin kasvojen valopuolen takana on nyt tumma metsä. Kasvot irtoavat siitä hyvin.

tiina_puputti_valokuvauskurssi_04Valonlähteinä käytin kahta Canonin Speedlite 600 EX-RT:ta. Päävalossa valonmuokkaajana oli heijastava valkoinen sateenvarjo ja korkovalossa läpiampuva sateenvarjo.

Lisäsin kuvaan korkovalon siksi, että henkilö-esine -yhdistelmässä tarvitaan takaa tulevaa valoa muotoilemaan esinettä ja tekemään irrotuksia. Demossa lisävalo jäi hieman liikaa mallin sivulle, joten se ei näy kovin hyvin lopullisessa kuvassa.

Koska käytössäni oli vain kaksi lisävalonlähdettä, käytin täytevalona heijastinta. Lastoliten TriGrip -heijastinta, jossa oli kiiltävä kulta-hopeapinta. Se vaalensi kasvojen varjokohtia ja toi niihin samalla lämmintä sävyä.

Kuten kuvasta näkyy tässä vaiheessa alkoi sataa, joten sitten olikin kahvitauon paikka!

20130817-1385
Kuva: Ilkka Metsälä

Samasta syystä kuin edellisessä kuvassa, pyysin Esan olemaan kuvassa taka-alalla. Janin kädessä olleen vavan asetin kohti kameraa, jotta sekin lisäisi kuvan syvyysvaikutelmaa.

tiina_puputti_valokuvauskurssi_07

Ennen varsinaista saunan lämmitystä teimme kuvausdemon savusaunan portailla. Tässä oikein innostuimme tutkimaan, mitä kaikkea lisävalonlähteillä voikaan tehdä. Välillä oli itkuista puuhaa, kun kävin siirtelemässä valoja savusaunan sisällä…

20130817_202252
Kuva: Riikka Holappa

Asetin ensin muutamia lisävalonlähteitä saunan sisälle ja vasta sitten sytytimme puut. Saunassa oli yksi Canon Speedlite 600 EX-RT, jonka päällä oli CTO-suodinta. Tällä värilämpötilan muuntosuotimella muutin salamalaitteen värilämpötilan keinovalon väriseksi. Valomuokkaajana käytin läpiampuvaa sateenvarjoa, jotta valo leviäisi tasaisemmin saunaan.

Lisäksi saunassa on Dedolight -kuumavalo, jolla valaisin auki olevaa ovea. Valolla (ja savulla!) ovi vaaleni ja Sepon kasvojen varjopuoli ja hattu erottuivat paremmin. Todellisuudessa sisällä oli myös toinen Dedolight -kuumavalo, joka oli suunnattu kohti hieman kuvan vasemmassa reunassa näkyvää ikkunaan. Demotilanteen tiimellyksessä kamera kääntyi jossain vaiheessa, eikä ikkunaa enää sitten näkynytkään 🙂

Kuvissa näkyy hyvin se, kuinka kannattaisi aina katsoa tarkasti, mitä kuva-alalla on 🙂 Nyt hommana olisi sitten laukun poistaminen kuvasta tai kuvan rajaaminen.

tiina_puputti_valokuvauskurssi_09tiina_puputti_valokuvauskurssi_10

Kapeenkosken matkailukeskuksen toive on, että muutkin ihmiset, perhokalastajien lisäksi, löytäisivät paikan. Siksi tein seuraavan demon sellaisessa kohdassa, jossa Kapeenkosken miljöö oli tunnistettava ja siksi käytin malleina “ulkoilevaa pariskuntaa”.

Käytin myös tässä demossa yhtä lisävalonlähdettä. Koska sää ei muuttunut lauantaista, ei myöskään valomuokkaaja muuttunut.

IMG_1793
Kuva: Sari Häkkinen

Kun olimme katsoneet kaiken suunnilleen kohdalleen, haimme paikalle aktiivisimman ja haasteellisimman mallin, Tito-koiran 🙂 Tito on hauska koira. Kun hän on suurikokoinen, olettaisin hänen liikkuvan rauhallisesti. Mutta Titopa pomppiikin kuin pieni koira konsanaan. Kontrasti on hauska.

tiina_puputti_valokuvauskurssi_12

Kapeenkoski on yksi upeimmista kurssipaikoista, joissa olen ollut. Harmillisesti vettä satoi melkein koko ajan. Vasta sunnuntaina iltapäivällä aurinko alkoi paistaa ja silloin olisimme mielellämme vasta aloittaneet.

Terho nappasi meistä lopuksi vielä heinon ryhmäkuva ja päästiin paikallislehteenkin. Kiitos taas kaikille –erityisesti Aimo  Herneaholle Kapeenkosken matkailukeskuksesta, joka antoi meidän pitää kurssin paikassaan. Samoin kuin Terholle, joka aktiivisesti järjesti koko homman 🙂 Minusta on hienoa, että tällaista aktiivisuutta löytyy.

Viikonloppu oli hieno ja maistan vieläkin Stiinan tekemän kanttarellikastikkeen hienon maun suussani. Vesi herahtaa kielelle 🙂 Uskomatonta, millaisiin paikkoihin sitä pääseekin 🙂

Terho Poikolainen