“Olin ottamassa viimeisiä kuvia Emmistä. Olin juuri ottanut kuvan, kun kuulin oudon äänen. Suljin ei mennytkään kiinni salamoiden välähdyksen jälkeen. Ensimmäinen ajatukseni oli, että sähköpiikki oli hajottanut sulkimen ja koko kameran. Kallis remontti tiedossa. Kaikki nämä ajatukset ehdin käydä läpi päässäni ennen kuin kuulin taas sulkimen äänen. Olin ihmeissäni. Syy selvisi hetkeä myöhemmin: olin vahingossa kuvauksen tiimellyksessä kääntänyt kameran M-asennosta Tv-asentoon ja siihen oli jäänyt valotusajaksi 10 sekuntia. Tuloksena oli jännittävän näköinen kuva. Tästä innostuneena tein muutamia kuvia samalla tavalla ja yksi niistä päätyi kansikuvaksi. Tämä kuva on minulle merkittävä. Se oli minulle jännittävä kokemus sattuman puuttumisesta peliin ja siitä, kuinka kuva muuttui sen ansiosta.” Ja tältä näyttää sitten tästä sattumasta kehitelty kansikuva.

Näin alkaa “Valo ja valaisu – henkilökuvaus studiossa ja miljöössä” -kirjan johdanto. Olen työstänyt kirjaa nyt viime syksystä lähtien. Syksyllä käännösprojekti vei pääosan ajasta, mutta vuoden vaihteesta lähtien tämä projekti on ollut koko ajan mielessäni. Helmikuussa tein kuvia studio-osaan ja nyt viimeistelen miljöökuvauksia. Valokuvaamo Luovan Irina vuokrasi minulle studioaan helmikuussa ja tein niin innokkaasti kuvauksia, että laiminlöin nousevan kuumeen. Tästä johtuen influenssa iski oikein kunnolla ja vei ääneni viikoksi. Taas hyvä muistutus siitä, ettei kannata tedä töitä sairaana… taas kerran. Nyt sitten kyttään vaihtuvaa säätä… aina kun saisi olla pilvistä, paistaa aurinko ja toisin päin. Sinisen hetken kuvauskin menee keskellä yötä, kun nyt (onneksi) vietetään pisimpien päivien ja yöttömien öiden aikaa. No, mikä lämpimässä kesäyössä on kuvaillessa…

Työtilassani ei voi olla huomaamatta kirjaprojektia. Tekstin pätkät ja kuvasuunnitelmat seinillä muistutttavat asiasta…. päätarkoitus niillä tietenkin on pitää jonkinlainen järjestys ensin päässä, sitten työpöydän ääressä ja lopulta lopullisessa kirjassa.

Viime viikolla toimitin kustantajalle kirjan ensimmäisen ja toisen osan: Henkilövalaisun perusteet ja Työskentely studiomaisissa olosuhteissa. Vaikka teksti itsessään oli ollut jo valmiina, niin lopussa oli kyllä aika rypistys miettiä kaikkia havainnollistavia kuvia, joita tekstin lomaan kannattaisi laittaa. Asia on välillä itselleen niin selvää ja tietenkin ehdottoman tärkeää ( 🙂 ), että unohtaa sen, ettei kukaan jaksa lukea pelkkää tekstiä ilman mitään kuvia. Ei ole kovin havainnollista, eikä selkeää. Pilkoin siis kuvia havainnollistaviksi yksityiskohtakuviksi ja yritin miettiä kuvatekstejä, jotka kertoisivat jotain muuta kuin mitä tekstissä jo on selitetty. Tähän vaiheeseen saa kulumaan yllättävän paljon aikaa! Ja jo nyt tuntuu siltä, että “Ai niin, sekin pitäisi vielä laittaa…” Loputon suo.

Aivan mahtava juttu oli se, että sain käyttööni Elinchromelta heidän tuotekuvansa kirjaa varten. Havainnollistavat kaavakuvat ovat loistavia tällaisessa kirjassa ja olisi mukavaa, että ne näyttäisivät myös hyviltä. Luulen, että tuotekuvien avulla kaavioista tulee paremmat. Ainakaan minun itseni ei tarvitse alkaa piirtää sateenvarjoja yms. Olen jo joskus saanut palautetta siitä, etteivät valaisukaavioni näytä kovin ammattimaisilta. Tällöin tosin kuvittelin itse niiden olleen hauskoja. No toivottavasti nyt kaavioista tulee sekä havainnollisia että hyvännäköisiä –tyydyttäisivät samalla sekä oppivaa että esteettistä silmää. Mutta hieno homma Elinchrom, olen jo tässä vaiheessa iloinen!

Siispä viime viikon rutistus tuotti sekä havainnollistavia yksityiskohtakuvia että paluumeilin kustantajalta: “Tässä olisi alustavaa taittoversiota katsottavaksi…” Arvatkaa millainen tunne oli istua työpöydän ääressä ja katsoa ruudulta oman kirjansa ensimmäisiä sivuja? Istuin vain ihan hiljaa ja katsoin. Ja sitten piti vähän itkeä liikutuksesta. Ja kertoa asiasta läheisille.

Mutta nyt taas hommat jatkuu. Seuraavia tekstejä kasaan ja kuvauksia on taas tulossa. Minulla on aivan mahtavia ihmisiä ympärilläni tässä projektissa ja heidän kaikkien avulla tämä on aivan mahtava juttu.