Feed   LinkedIn   Twitter   EN

Loppuottelu on alkamassa, kohta voittajajoukkue nostaa himoitun voittopokaalin, juhlii villisti ja vie valmentajansa suihkuun. Kuvia otetaan pukukopissa, jaetaan somessa ja varusteet kasataan kassiin.

On päätöstapahtuman aika; mitalien ja palkintojen jako – ja loppuhuipennuksena ensimmäiset maajoukkuevalinnat ja tulevien valmnetajien kättelyt. Sitten onkin aika lähteä kotimatkalle. Muistojen, ohjeiden ja odotusten kera. Seuraavat harjoitukset odottavat.

  Lisää »


Pohjola-leirin päätöspäivä. Valmistautuminen viimeiseen otteluun. Viimeiset näytöt maajoukkuevalmentajille. Voitetun ottelun riemu tai hävityn pelin pettymys. Palkintojenjako ja maajoukkuevalinnat. Leirin yhdeksään viimeiseen tuntiin tiivistyy valtavasti. Kuvat kertovat päätöspäivän tarinan. (Leijonat -lehti 2/2017) 

Maaliskuussa minulla oli upea mahdollisuus päästä seuraamaan legendaarisen Pohjola -leirin viimeistä päivää. Nuoret pelaajat olivat antaneet näyttöjään ja harjoitelleet viikon ajan Vierumäellä.

Sunnuntai oli päätöspäivä ja sen ohjelma oli varmasti osallistujille ikimuistoinen. Ja minäkin pääsin seuraamaan tulevaisuuden jääkiekkotähtien harjoittelua, valmistautumista ja pelaamista – kuvia kulissien takaa, jälleen kerran 🙂

Tällaiset keikat on vaan huippuja. Tämän jälkeenhän pääsin myös kuvaamaan jääkiekon liigafinaaleissa, kun kotikaupunkini jääkiekkojoukkue KalPa taisteli kullasta. No, tämän hetkisen kotikaupunkini Tappara oli tällä kertaa parempi, mutta näitä kuvia voit käydä katsomassa Instagramista (tiipupu).
Lisää »

Takatalvea ja suoraa auringonvaloa – ensimmäinen säikäytti meidät viime viikonloppuna ja jälkimmäistä toivotaan paljon lisää tulevaksi kesäksi 🙂

Kuvasin aiemmin keväällä Canon Nordic -yhteistyötä varten ystävääni Milaa Kuopiossa Kallaveden jäällä. Tavoitteena oli tehdä henkilökuva, jossa on näkyvissä pohjoismaista luontoa.

Ja halusin kuvaan myös sitä suoraa auringonvaloa, kun maaliskuussa vihdoin saatiin valoa pitkän pimeyden jälkeen. Onneksi säiden herra oli myötämielinen juuri sinä ainoana aamuna, kun olimme Milan kanssa samalla paikkakunnalla. Eikä pakkastakaan ollut kuin kymmenisen astetta 🙂

Kuvien visualisoinnin osalta ajatukseni oli tehdä kaksi erilaista kuvaa. Toisessa malli on lähellä kameraa ja taustalla näkyy maisemaa jonkin verran. Ja toisessa kuvassa malli on pienempänä kuva-alalla ja itse maisema täyttää suuren osan kuva-alasta. Objektiivin vaihtaminen muuttaa katselukulmaamme edessämme näkyvään maisemaan suunnattomasti. Tämän takia kuvaan usein miljöössä henkilökuvia myös laajakulmaisella objektiivilla.

Tässä tapauksessa ensimmäinen kuva on otettu Canon EF 85 mm 1.2 L -objektiivilla ja jälkimmäinen kuva 24 – 70 mm 2.8L -objektiivilla (24 mm asennossa).

Kuinka asetella malli, kun kuvaa suorassa auringonvalossa?

Malli kannattaa asettaa suorassa auringonvalossa siten, ettei hänen tarvitse katsoa aurinkoon päin. Suora auringonvalo on niin kirkasta, ettei kuvattava oikein voi pitää silmiään auki, tai ainakin joutuu siristelemään silmiään, jos aurinko paistaa suoraan niihin. Tällöin ei oikein voi keskittyä kuvassa olemiseen. Lisäksi silmät alkavat vuotaa helposti ja mahdollinen meikki suttaantuu.

Mallille kaikkein vaivattomin tapa olla suorassa auringonpaisteessa on se, että aurinko on hänen selkänsä takana. Tällöin malli voi pitää silmiään auki siristelemättä.

Kun kuvaa suorassa auringonvalossa, kannattaa myös muistaa se, että mallille voi olla tukalaa olla porottavassa paahteessa pitkän aikaa.

Tässä kuvauksessa mallilla ei ollut kuuma, vaan enemmänkin kylmä. Mutta jos kuvaa kesällä, ei kannata grillata malliaan kovin kauan aikaa auringossa, ettei tälle tule huono olo.

Ja mukaan kannattaa varata sateenvarjo, jonka alla malli voi olla varjossa kuvausten välillä. Näin myös mahdollinen meikki kestää paremmin kuumuuden.

Kuinka valaista, kun kuvaa suorassa auringonvalossa?

Lisää »

Olin neljännellä luokalla, kun KalPa pelasi silloista 1-divisioonaa. Seura jakoi lippuja ala-asteen oppilaille ja minäkin sain kaksi lippua. Isä vei minut peleihin.

Myöhemmin minulle on kerrottu, että tulin jäähallilta silmät loistaen ja ilmoitin haluavani pelata jääkiekkoa. Tätä ennen en ollut oikeastaan harrastanut mitään urheilua.

Onneksi Kuopioon oli edellisenä vuonna perustettu naisten joukkue. Ja pikkusisko seurasi perässäni harkkoihin, isä tuli joukkueen huoltajaksi ja myöhemmin äiti kuulutti pelejä tai oli kioskimyyjänä 🙂 Koko perheen harrastus siis 🙂 Myöhemmin opiskelujen myötä kaupunki vaihtui Jyväskyläksi ja joukkue JYP:ksi.

Siispä, kun olin pari viikkoa sitten katsomassa JYP-KalPa -välierää, ajattelin, että katson peliä tyynen puoleettomasti.

Sitten KalPa teki ensimmäisen maalin ja huomasin pomppaavani tuolilta 😀 Ja nyt KalPa on finaalipeleissä – toista kertaa seuran historiassa.

1991 finaaleja jännitettiin katsomassa, ja nyt minun oli mahdollista päästä legendaariseen Niiralan monttuun jälleen kerran. Tällä kerralla olin KalPa Radion tiimin jäsenenä ja näin sitten kuvasinkin radioon koko eilisen pelin ajan.

Ja mikä hienointa – Niiralan montussa oli upea tunnelma ja KalPa voitti. Lauantaina pelit jatkuu tämän hetkisessä kotikaupungissani Tampereella 😀

Lisää »

Viikko sitten aloitimme oikein porukalle tulevan kesän miljöökuvausten sesongin entisellä työpaikallani VVI:llä. Kyseessä oli ”Miljööhenkilökuvausta kevyellä kalustolla” -päivä, joka järjestettiin yhteistyössä Studiovarustamon ja VVI:n kanssa. Kevään alku ja tulevat miljöökuvaukset olivatkin houkutelleet paikalla oikein kivan kokoisen porukan. Kiitos jo tässä vaiheessa kaikille osallistuneille 🙂

Ennenkuin päästiin tositoimiin Robert Ruutsalo kertoi osallistujille Studiovarustamosta, Jarkko Viljanen VVI:stä ja sitten mentiinkin jo miljöökuvauksen maailmaan.

Lisäsalama täytevalona

Päivän kuvausdemoissa kevyt kalusto tarkoitti Bowensin XMT 500 -akkusettiä, jonka erityisominaisuus on se, että akku on sisäänrakennettuna välähdyspäihin.

Ekassa kuvausdemossa lähdin siitä, että havainnollistin valokuvauksellisen valon periaatteet samalla, kun selvitellään miljöökuvaukseen liittyviä yksityiskohtia.

Kun ollaan kuvaamassa miljöössä, on vallitseva valo, sen suunta, väri ja luonne niitä asioita, joiden perusteella kuvaaja tekee mm. valaisuun liittyviä valintoja.

Lisää »

Viime lauantaina pidin koulutuspäivän yhteistyössä Audico Systemsin kanssa. Teemamme kurssipäivässä oli jatkuvien valonlähteiden – eli halogeeni- ja LED -pohjaisten valojen – käyttö henkilökuvauksessa.

Jatkuvien valonlähteiden etuna on nimensä mukaisesti jatkuvuus; ne ovat ”koko ajan päällä”.

Näin se, mitä näet kamerasi etsimen läpi kuvaustilanteessa, on totta myös lopullisessa kuvassa. Itse pidän jatkuvilla valoilla työskentelystä juuri tämä takia.

Jatkuvien valonlähteiden etu on valon näkeminen koko ajan ja se helpottaa työskentelyä monessa kohdassa, mutta silti niiden kanssa työskenteleminen vaatii mielestäni osaamista. On ymmärrettävä valojen suuntaamisesta, usean eri valonlähteen kirkkauden suhteesta toisiinsa, kontrastin hallinnasta – kaikista niistä asioista, joista myös salamavaloilla kuvaava huolehtii. Ja tietenkin on ymmärrettävä valosta ja varjosta. Suosikkiaiheestani 😀

Viime lauantain koulutuksessa tarkoitukseni oli havainnollistaa osallistujille, kuinka työskennellä jatkuvilla valonlähteillä, kun kuvataan henkilöitä studiomaisissa olosuhteissa. Emme kuitenkaan lähteneet ihan vain teknisesti valonlähteistä, vaan sisällöllisenä ajatuksena oli havainnollistaa myös:

  • studio- ja miljöökuvauksen metodologinen ero –> kun kuvataan studiomaisissa olosuhteissa, valokuvaaja rakentaa ja hallitsee kuva-alalla näkyvää valoa
  • millaisen lähtökohdan valitsemme henkilökuvaamme: mainosmaisen, dokumentaarisen, taidekuvamaisen, muotokuvamaisen jne.
  • millaisen visualisoinnin valitsemme kuvaamme: onko kuvassa henkilö ja ja häneen liittyvää rekvisiittaa, vai ainoastaan malli, valo ja varjo
  • miten ohjaamme mallia kuvaustilanteessa, jotta saamme toivomamme lopputuloksen
  • miten asettelemme mallimme, jotta myös asento on viestin ja tavoitteen mukainen

Suurista valonlähteistä kohti pienempiä valonlähteitä

Lähdin liikkeelle kuvausdemoissa suurista valonlähteista ja pehmeästä valosta, ja iltapäivän pidentyessä siirryimme kohti pieniä valonlähteitä ja kovaa valoa.

Ensimmäisessä kuvausdemossa tehtiin klassinen ja aikaa kestävä henkilökuvan valaisu, jonka perusteet mielestäni jokaisen henkilökuvia tekevän tulisi hallita 🙂

Ja oikeastaan tärkeäksi tämän perustan mielestäni tekee se, että nämä ”valon näkemisen” perusteet eivät ole käytössä vain studiomaisesti tehtävässä henkilökuvassa, vaan valon ja varjon valokuvauksellinen rytmi on sitten siirrettävissä erilaisiin kuvauksiin miljöössä (ks. viimeisenä blogissa olevat kuvat, jotka olen ottanut Nuorten Jääkiekon MM-kisoissa vuosi sitten).

Ja tämä sama valon ja varjon rytmi on nähtävissä jokaisen ikkunan ääressä – kunhan osaamme nähdä sen 🙂

Päävalona (1) käytin tässä demossa Dedolight Panaura 5 -valonlähdettä, joka on suurikokoinen tasovalo. Se tuottaa varsin muotoilevaa ja pehmeää valoa. Tässä kohdassa valonlähteen edessä oli komle kerrosta läpikuultavaa diffuusiomateriaalia ja päällimmäisenä vielä valoa suuntaava, kankainen hunajakenno.

Täytevalona (2) toimi Dedolight DLEDRAMA-BI ja suuntasin sen takaseinän kauttaa kierrätettynä, jotta sekin tuottaa pehmeää valoa ja toimii samalla tilassa yleisvalona.

Taustavalona (3) oli pienikokoinen Dedolight Tungsten 100 Series -valonlähde. Kyseisen valonlähteen ominaisuus on se, että sen valokiilan voi asettaa tiukempaan spot- tai laajempaan flood -asentoon, jolloin taustan valon ja sen gradaation saa haluamansa kokoiseksi.

Lisää »

Ensi viikonloppuna taas tapahtuu valokuvausalalla, kun kokoonnutaan Helsinkiin perinteisille kuvamessuille 🙂

Tänäkin vuonna olen mukana Docendolavalla ja mutta joku on ehkä jo huomannutkin, että uutena juttuna on Hetken kuvia -valokuvanäyttely, joka on myös esillä messuilla. Tällä hetkellä kuvat ovat pohjustuksessa ja torstai kuluu kuvia ripustaessa. Jännittävää 🙂

Näyttelyn kuvathan oat osa tulevaa kirjaani, jonka aiheena on valokuvasommittelu. Tämän takia niin Docendolavalla pitämäni esitysten kuin muidenkin esitysten kuvamateriaali on näyttelyn kuvia. Kerron vain eri yhteyksissä kuvista eri viitekehyksissä, mm. kuvaamisesta, valinnoista, karsimisesta, teemoittelusta, järjestämisestä ja lopulta viimeistelystä.

Tavoitteeni on rakentaa luentokokonaisuus, joka innostaa kuvaamaan pidempiaikaista projektia ja rakentaa kuvista harkittu kokonaisuus. Ja kenties vielä tulostaakin se ihan oikeiksi valokuviksi digitiedostojen sijasta.

Tervetuloa kuuntelemaan, ja sitten tietenkin innostumaan, inspiroitumaan ja itse ilmaisemaan 🙂

Eli tällä teemalla mennään viikonloppu –ja ai niin, välillä olen antamassa vinkkejä mallien ohjaamiseen ja asentoihin, ja ehkä kaverikuvissakin kanssasi, JAS Kamerakaupan Photobooth -osastolla 🙂

 

Perjantaina 17.3.

14.00 -14.30 Hetken kuvia – Kuvaushetkestä kokonaisuudeksi (Kuva&Kamera -lava)

15.00 – 15.30 JAS Kamerakauppa (Photobooth -kuvausosatolla antamassa vinkkejä mallien ohjaamiseen ja asentoihin)

Lauantaina 18.3.

10.30 – 11.00 JAS Kamerakauppa (Photobooth -kuvausosatolla antamassa vinkkejä mallien ohjaamiseen ja asentoihin)

11.20 – 12.00 Sommiteltuja hetkiä (Docendolava)

13.30 – 14.00 Hetken kuvia – Kuvaushetkestä kokonaisuudeksi (Tietoisku -lava)

15.30 – 16.00 JAS Kamerakauppa (Photobooth -kuvausosatolla antamassa vinkkejä mallien ohjaamiseen ja asentoihin)

16.30 – 17.00 Hetken kuvia – näyttelykuvien viimeistely ja tulostaminen (Kamera-lehden osasto, 5b41)

Sunnuntaina 19.3.

10.30 – 11.00 Hetken kuvia – näyttelykuvien viimeistely ja tulostaminen (Kamera-lehden osasto, 5b41)

11.30 – 12.00 JAS Kamerakauppa (Photobooth -kuvausosatolla antamassa vinkkejä mallien ohjaamiseen ja asentoihin)

13.30 – 14.00 Hetken kuvia – Kuvaushetkestä kokonaisuudeksi (Tietoisku -lava)

15.00 – 15.40 Sommiteltuja hetkiä (Docendolava)

 

Päädyin viime marraskuussa sattumalta Inariin ja Camera Borealis -tapahtumaan. Samalla minulla oli ensimmäistä kertaa elämässäni mahdollisuus nähdä revontulia 🙂

Tiirailin siis ahkerasti taivaalle, mutten onnistunut näkemään oikein kunnon revontulia, tai oikeastaan en nähnyt mitään. Muuta kuin huikean määrän tähtiä. Itse tapahtumassa kyllä näin sitäkin enemmän kuvia revontulista, mutta ne aidot oikeat jäivät näkemättä 🙁 seuraavaan kertaan siis.

Itse tapahtuma oli kyllä mielenkiintoinen, ja siitä voit lukea lisää Kamera-lehden blogistani. 

Kuvasin kuvan Canon 5D Mark IV:lla ja objektiivina oli 24-70mm. Käytössäni oli 35mm polttoväli. Muut kuvaustiedot ovat: 2.8L. 3.5f, 1/100, ISO 800. Ensimmäistä kertaa minusta tuntuu, että digitaalisessa järjestelmäkamerassa uskaltaa nostaa ISO-arvoa.

Mallina kuvassa on Sini Ahonen, jonka sain mallikseni FB:n mallit ja kuvaajat -ryhmän kautta. Hauskaa Sinin tapaamisessa oli, että jutellessamme selvisi, että hänkin on savolainen ja kotoisin aivan kotikaupunkini Kuopion vierestä Siilinjärveltä 🙂 Hauska yhteensattuma. 

Ei ollut myöskään vaikeaa miettiä, kenelle soitan, kun tarvitse maskeerausta kuvaan – Kaikki POSE-kirjan maskeeraukset tekiävt Pihla Valli ja Alina Välimäki. Alina on tällä hetkellä Ranskassa kansainvälisessä lähetystyössä, mutta Pihla hyppäsi junaan ja tuli Tampereella luomaan Aurora Borealis -lookin kuvaukseen.

Kiitokset Sini ja Pihla yhteistyöstä 🙂

 

Aurora Borealis – revontulet kuvainspiraationa

Revontulet jäivät mieleeni Inarin reissun jälkeen. Aloin miettiä, kuinka toisin revontulet mukaan henkilökuvaan. Aloin pohtia asiaa pidemmälle keräilemällä kuvia Pinterest -tililleni. 

 

Kaamoksen aikaan luonto on levossa

Lähden useimmiten kuvien suunnittelussa kuvan viestistä eli siitä, mitä haluan kuvallani kertoa. Tämän jälkeen alan tehdä niitä valintoja, joilla suunnittelemani viesti välittyy kuvan katsojalle.

Tarkkasilmäisimmät ovat ehkä huomanneet POSE -kirjan alussa kaavion, joka on alla Ja ne, jotka ovat olleet kursseillani… no, kuvan viesti ja sen suunnittelu on varmasti tullut tutuksi hyvinkin konkreettisesti 🙂 Näitä asioita mietin ennen kuvausta ja teen valintoja siten, että kuvaan suunnittelemani viesti välittyy lopullisesta kuvasta.

Tästä kaaviosta voi olla Sinullekin apua, kun alat suunnittelemaan seuraavaa kuvaustasi. Itselleni tämä on hyvä työkalu, jonka avulla tulee ”paloiteltua” kuvaus pieniin osiin ja mietittyä, mitä kaikkea tulee huomioida mm. ennen kuvausta ja kuvauksen aikana. Tällöin varmistaa paremmin mm. sen, että kuvaushetkellä on mukana kaikki tarvittava rekvisiitta, oikeanlainen valaisukalusto ja mallillakin kenties jo kuvaukseen sopiva tunnelma.

Copyright: Tiina Puputti

 

Revontulien lisäksi mielessäni oli Suomen luonto ja se, että se on lepotilassa talven pimeimpään aikaan. Halusin kuvaan taivaalla loimuavien revontulien lisäksi maiseman. Hain siis ulkoa erilaisia oksia, joita sitten kiinnittelin jalustoihin mallin ympärille. Oksat luovat kuvaan visuaalisesti ja kerronnallisesti metsämäisen ympäristön. Valaisin taustaan revontulimaisia kuvioita ja pyysin mallia pitämään silmiään kiinni, jotta hän näyttäisi levolliselta ja uinuvalta. Käytin taustan valaisuun värikalvoja, mutta lopulliset värit ja niiden voimakkuden tein kuvankäsittelyvaiheessa.

Kaamoksen aikaan luonto on levossa – ideasta kuvaksi. Kerron seuraavassa blogissa mm. kuinka valaisin kuvan ja mitä muuta huomioitavaa kuvauksessa tapahtui. Miten sinä voisit hyödyntää henkilökuvissasi Suomen luontoa ja sen ilmiöitä?

 

Väriä kuviin

29.01.2017 · Tiina

Tyypillisesti suomalaisittain vaihdan vaatteideni väripaletin syksyn pimeyden laskeutuessa mustan ja harmaan sävyihin. Jotenkin tumman harmaa villapaita tuntuu kotoiselta ja aivan ihanan väriseltä 😀

Keväisin, kun valon määrä lisääntyy, lisääntyy myös värien määrä vaatteissa. Olen jo useana keväänä leikitellyt aamuisin pukeutuessani sillä, että puen ylleni vähintään kolmea eri väriä. Mielellään oikein kirkkaita värejä.

Värit ovat hauskoja pukeutumisessa, ja niin myös valokuvauksessa. Jos valo on kuvan peruselementti, niin värit ovat niitä kuvakerronnan ja -sommittelun keinoja, joista me kuvaajina voimme valita käyttöömme sopivimman.

Värillä voimme tehostaa kuvan viestiä, kiinnittää katsojan huomion johonkin tärkeään, kertoa tunnelmasta tai tunteesta jne. Lisää »

Aikaa joululahjaksi

21.12.2016 · Tiina

joulukortti_2016

Tänäkään vuonna en lähettänyt joulukortteja, enkä myöskään jakanut heijastimia. Itse olen kyllä pitänyt niitä ja huomaan, että ystävänikin huomioivat heijastumisensa seurassani ollessaan 🙂 Hyvä niin. Ei jäädä kukaan auton alle ainakaan sen takia, että ollaan ihan pimeitä.

Tänä vuonna halusin antaa aikaa. Olin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni tekemässä vapaaehtoistyötä Asuinyhteisö Kontu-kodissa Koukkuniemessä. Alkujännityksen ja pienen tutustumisen jälkeen luin pari tuntia ympärilleni istuneille vanhuksille joulutarinoita ja vanhoja sananparsia. Työ jatkuu vuodenvaihteen jälkeen: tiedossa on lisää lukemista, ulkoilua jne. Pianoa en ole luvannut soittaa. Laulamista voin harkita 🙂

Kun jo käytämme heijastimia ja olemme valaistuja, antakaamme siis tänä jouluna aikaa toisillemme. Yhteinen aika tärkeiden ihmisten kanssa on arvokasta.

Hyvää Joulun aikaa Sinulle ja läheisillesi. Valoisaa ja kuvarikasta Uutta Vuotta. Käytetään aikamme myös silloin hyvin.